Biologisesta perheestä elossa enää Jane-äiti. John-isä kuollut vuonna 1993, Adam-isoveli vuonna 2015.
Pitää kuitenkin bändinsä jäseniä Blakea, Samiä, Chrisiä ja Michaelia toisena perheenään.
Perheeseen kuuluu myös labradorinnoutajat Angel ja Devil.
Isä kotoisin Englannista, äiti puolestaan Yhdysvalloista. Näinollen Perryllä on kaksoiskansalaisuus.
Muuttanut Phoenixiin (AZ) äitinsä ja veljensä kanssa pian isänsä kuoleman jälkeen.
Ei ole opiskellut high schoolin jälkeen, hankkii elantonsa About Henry - nimisen bändin kitaristina.
Kitaran soiton lisäksi laulaa taustoja sekä kirjoittaa ison osan bändin kappaleista.
Muuttanut avioeronsa (2017) jälkeen Lontooseen.
Homoseksuaali, ollut aiemmin naimisissa Beau Montgomeryn kanssa.
Perry Jonathan Bundy syntyi vanhempiensa kuopukseksi 29. huhtikuuta vuonna 1987. Perhe oli jo valmiiksi enemmän tai vähemmän rikkinäinen, eikä Perryn syntymä kauheasti auttanut asiaa. Perheeseen kuului ennestään vanhempien Johnin ja Janen lisäksi vuonna 1981 syntynyt Adam, joka oli saanut alkunsa ihan vain vanhempiensa liiton pelastaakseen. Liitto ei pelastunut niin Adamin kuin Perrynkään ansiosta ja jälkimmäiseksi mainittu taisi aiheuttaa vain lisää ongelmia vanhempiensa elämään. Isä oli aina pahalla tuulella ja haisi pahalta – ei pieni Perry ymmärtänyt, mitä ympärillä tapahtui, mutta ei hän voi myöskään sanoa, että olisi koskaan ollut onnellinen isänsä seurassa. Isä oli lähinnä pelottava ja etäinen henkilö - joku, joka asui saman katon alla, mutta samalla joku, joka ei välittänyt perheestään.
Isän pelottava käytös ei tietenkään jäänyt vain juomiseen. Siinä missä isä saattoi olla pitkiäkin aikoja poissa kotoa ties kenen luona, kotona ollessaan mies oli aina pahalla tuulella ja kenenkään ei kannattanut sattua miehen tielle. Huonoina päivinään (joita oli lähes päivittäin) John nimittäin löi niin vaimoaan kuin vanhempaa poikaansa Adamia. Muutamaan kertaan ne iskut meinasit kohdistua myös Perryyn, mutta joka kerta Adam kerkesi estää tapahtuman ja otti ne iskut pikkuveljensä puolesta. Vielä silloin Perry ei ymmärtänyt täysin tilanteen vakavuutta. Tottakai ne tilanteet olivat aina todella pelottavia ja monet kerrat Perry itki joko äitinsä tai veljensä seurassa, mutta ei hän silti osannut ajatella sitä, että hänelle olisi oikeasti voinut käydä huonosti. Niihin aikoihin Perry alkoikin ihan tosissaan katsoa Adamia ylöspäin – veli oli hänen sankarinsa ja esikuva, semmoinen ihminen, joka oli aina Perryn tukena ja turvana.
Bundyjen elämän käännekohta tapahtui vuonna 1993, kun Perry oli vasta 6-vuotias. Eräänä iltana isä ei vain tullut kotiin – kai kaikki vain ajattelivat, että kyllä se isä sieltä taas kotiin rantautuu, mutta seuraavana päivänä poliisit tulivat käymään heidän luonaan ja Janelle kerrottiin, että John oli ajanut tieltä humalassa ulos ja kuollut samaisessa ulosajossa. Perry ei tuosta päivästä tai niistä ajoista muutenkaan muista juuri mitään – äiti vain tuntui olevan entistä surullisempi. Isäänsä Perry ei osannut kaivata, sillä hänestä tuntui jo silloin, että ei hänellä koskaan ollut isää ollutkaan.
Isän kuolema ei tuntunut vaikuttavan lapsuudessa Perryn elämään muuten kuin positiivisessa mielessä. Hän sai kasvaa ja kehittyä rauhassa rakastavassa ympäristössä, eikä hän osannut oikein edes surra isänsä perään. Elämä oli oikein normaalia ja rauhallista, mutta koulussa nuori herra Bundy ei juurikaan pärjännyt. Koulussa Perry kävi lähinnä pitämässä hauskaa ja kokeista hän räpiköi puoliksi väkisin läpi välttävin numeroin. Koulu ei kiinnostanut häntä tippaakaan, hauskempaa oli kavereiden kanssa ajanvietto, sekä uusi harrastus kitaran soitto. Viimeinenkin motivaation pisara koulun suhteen katosi siinä vaiheessa, kun Adam alkoi viritellä omaa bänditoimintaansa ja saikin jalkansa musiikkimaailman oven väliin. Perry ei ollut kuin 15-vuotias, kun Adam oli jo tehnyt ensimmäisen levynsä – Perry katseli jälleen veljeään ylös päin ja hän oli pakahtua ylpeydestä, kun hän sai leuhkia kavereilleen, että hänen isoveljensä oli Adam Bundy! Siis se sama Adam Bundy, jolla oli oma bändi! Kauhean suurta menestystä Adam ei bändinsä kanssa kokenut vielä ensimmäisen levyn aikaan, mutta seuraava levy sitten olikin menestys ja Perry ei voinut kuin ihailla Adamia, kun veli yhdessä bändinsä kanssa lähti ensimmäiselle isolle kiertueelleen vuonna 2006.
Mitä isot edeltä, sitä pienet perästä. Kun Adamilla oli omat bändikuvionsa, myös Perry alkoi viritellä bänditoimintaa muutaman ystävänsä kanssa. Pojat löivät hynttyyt yhteen niin sanotusti virallisesti vuonna 2007 – jo aiemmin he olivat rämpytelleet soittimiaan yhdessä milloin missäkin, mutta nyt sitä oltiin hitto vie tosissaan! Bändin nimi About Henry lähti omalla tavallaan vitsistä liikkeelle. Joskus yläasteen aikoihin heidän seurassaan oli soittanut poika nimeltä Henry, joka oli heidän porukalleen läheinen ystävä. Henry olisi taatusti liittynyt heidän bändiinsä, mutta asiat eivät menneet ihan niinkuin porukka oli suunnitellut, sillä niinkuin muillekkin bändin pojille, myös Henrylle maistui alkoholi ja hieman vahvemmatkin aineet. Henry ei tuntenut omia rajojaan, eikä suostunut ottamaan muiden puheita tosissaan ja lopulta Henry kuoli huumeiden yliannostukseen. Bändin nimeä ehdotti bändin solisti Michael ja aluksi porukka vain naureskeli idealle – lopulta se alkoi kuulostaa koko ajan paremmalta ja bändin nimeksi määrääntyi About Henry. Se oli kunnianosoitus heidän ystävälleen ja samalla muistutus siitä, mitä huumeet saattavat ihmiselle tehdä.
Kovasti pojat haaveilivat bändielämästä ja varsinkin Perry oli valmis omistamaan elämänsä muusikkoelämälle – nimenomaan muusikkoelämälle, ei hän mitään levytysjuttuja sitten niin tosissaan jaksanut ottaa. Bilettäminen ja soittaminen oli Perrystä alusta alkaen mukavaa ja olihan se nyt hienoa kertoa uusille ihmisille soittavansa bändissä. Samoihin aikoihin Perry alkoi myös kunnolla tiedostaa oman seksuaalisuutensa. Olihan hänellä jotain tyttöjä ollut yläasteen ja lukion aikana, mutta ei mitään vakavaa ja bänditouhujensa aikana Perry todella tiedosti syyn siihen – hän piti enemmän miehistä. Asiasta hän kertoi lähes samantien bändikavereilleen, mutta tapa kertoa oli ehkä hivenen väärä. Erään biletysillan yhteydessä Perry töksäytti, että hän pitää miehistä ja sitä töksäytyksestä seurasi vain ja ainoastaan räjähtävä nauru, sekä yeah right kuittailut. Myöhemmin Perry on kyllä vakuutellut muille, että hän ihan oikeasti on homo, mutta asia tuntuu olevan silti porukan vitsailun aihe. Perryn bändikaverit rakastavat heittää läppää Perryn homoudesta, mutta ei kukaan vitsaile ollakseen ilkeä – se vain on heidän tapansa käsitellä asiaa ja Perry on sen hyväksynyt. Homouttaan hän ei kuitenkaan julista muuten kenellekkään ja asiasta ei tiedä edes oma rakas isoveli, äidistä puhumattakaan.
Koska About Henryn pojat eivät ole pahemmin musiikilliseen uraansa panostaneet, ei liene epäselvää, että he eivät ole nousseet samanlaiseen suosioon kuin Adam bändinsä kanssa. Kovasti he ovat kyllä yrittäneet ja omia kappaleita on kuunneltavissa Youtubessa sekä MySpacessa – salaa mielessään Perry varsinkin toivoo, että ehkä joku löytää heidät joskus ja he pääsevät tekemään jotain suurempaa ja hienompaa. Poikien bändielämän käännekohta tapahtui vuonna 2010, kun porukka päätti, että he muuttaisivat Phoenixista Los Angelesiin. Enkelten kaupungissa heillä olisi enemmän mahdollisuuksia – jokainen ehkä ajatteli, että muutto isompaan kaupunkiin takaisi automaattisesti suuremman suosion, mutta eihän se tietenkään sitä tarkoittanut. Jotain pienempiä keikkoja About Henry pääsi soittelemaan erinäisille klubeille, mutta ovet menestykseen eivät avautuneet. Musiikin työstämisen ohella Perrylle alkoi myös maistua alkoholi entistä reippaammalla kädellä. Jo nuoresta pojasta pitäen hän oli juonut alkoholia, sekä käyttänyt erinäisiä aineita, mutta omien sanojensa mukaan alkoholi ei ole hänelle ongelma ja hän voi lopettaa juomisen koska tahansa. Siihen eivät muut bändin pojat ole koskaan uskoneet ja monen monta kertaa Perryä varoiteltiin, sekä muistuteltiin siitä, mistä bändi sai nimensä – Henrykin vannoi, että hänellä ei ollut ongelmaa, mutta huumeisiin mies oli sitten kuollut.
Muiden varoittelut menivät täysin Perryn korvien ohitse. Vuosia miehen kaverit jaksoivat katsella Perryn juomista sormiensa läpi, mutta vuoden 2012 lopussa porukka rupesi varoittamaan Perryä ihan tosissaan – jos juominen ei loppuisi, mies lentäisi bändistä pois. Perry ei ottanut niitäkään puheita tosissaan, ainahan he olivat tuolla tavalla vitsailleet keskenään! Bändin pojat kuitenkin halusivat osoittaa olevansa tosissaan ja alkuvuodesta 2013 Perry todella potkaistiin bändista pihalle. Perry ei ollut uskoa, että hänet tosiaan oli savustettu pihalle bändistä – muut kyllä sanoivat, että Perry olisi tervetullut takaisin myöhemmin, mutta sen pitäisi tietää raitistumista, sillä muut olivat täysin kyllästyneitä Perryn tapaan tulla bändiharjoituksiin humalassa tai unohtaa harjoitukset kokonaan. Perryä ei juuri selvinpäin nähty ja jos hän sattui selvinpäin paikalle ilmaantumaan, hän pelleili muuten vain ja oli yllyttämässä muita kanssaan juomaan. Bändistä potkimisen jälkeen Perry ei oikein tiennyt, mitä hän tekisi. Kotiin paluu ei houkutellut, mutta ei hänellä myöskään ollut mitään Los Angelesissa, sillä hänellä ei ollut vakituista työtä ja bändinsä poikien kimppakämppään hänellä ei ollut enää asiaa. Ainut vaihtoehto olikin palata takaisin Phoenixiin, mutta sen hän teki tietysti kunnon rokkikukon elkein – kovasti hän on alusta alkaen uskotellut muille, että häntä ei potkittu bändistä yhtään mihinkään, hän ei vain itse jaksanut mitään lapsellista bändiä vaan alkaisi soolouralle. Koti löytyikin sitten Estrellasta kimppakämpästä ja töitä Perry tekee satunnaisesti pienehkössä ja hivenen epämääräisessä baarissa.
Vaikka Perry olikin todella katkera bändistä potkujen saamisensa jälkeen, oli pari vuotta ilman bändiä hänelle jopa opettavainen kokemus. Kimppakämppä Estrellassakin muutti hänen elämäänsä täysin. Kun Perry muutti asuntoon alkuvuodesta 2012, ei hän osannut edes aavistella, että hän saattaisi tavata ihmisen, joka muuttaisi hänen elämänsä täysin. Niin kuitenkin kävi, sillä yksi Perryn kämppäkavereista oli muutaman vuoden nuorempi Dusty Spooner. Alkuun Perry lähinnä härnäsi ja kiusasi ujoa ja epävarmaa Dustya sen minkä kerkesi ja Dustykin inhosi Perryä sydänjuuriaan myöten, mutta niinhän sitä sanotaan, että rakkaudesta se hevonenkin potkii – Dustyn päiväkirjaa salaa luettuaan Perrylle selvisi, että Dusty oli paitsi homo, mutta myös ihastunyt Perryyn. Pikkuhiljaa myös Perry alkoi ihastua Dustyyn ja vain parin kuukauden seurustelun jälkeen Perry oli varma, että hän on rakastunut. Pariskunnan osapuolet olivat kuitenkin todella erilaisia luonteiltaan, mikä aiheutti heille jatkuvasti kränää keskenään ja tahtomattaankin Perry loukkasi vähän väliä Dustya, joka otti kaiken Perryn sanoman todella tosissaan. Perry todella yritti parantaa kaikki aiemmat pahat tapansa Dustyn kanssa seurustellessaan, mutta lopulta Perry ymmärsi, että tiikeri ei raidoistaan pääse – hänellä oli ongelmia paitsi juomisen, mutta myös uskollisuuden kanssa. Jatkuvalla tahdilla Perry petti Dustya ja joka ikinen kerta Dusty antoi poikaystävälleen anteeksi. Vajaan vuoden verran sitä sähläämistä kestikin, kunnes Perry petti Dustya jälleen kerran – se oli kummallekkin liikaa ja heti päättivät erota. Eron jälkeen Perry ajatteli, että koska hän oli sotkenut asiansa myös Phoenixissa, hänen olisi parempi lähteä kaupungista kokonaan pois. Niimpä Perry muutti aina itärannikolle New York Cityyn saakka ja vuokrasi itselleen pienehkön ja rähjäisen kaksion Bronxista.
Lähes heti New Yorkiin muuttonsa jälkeen Perryn elämä koki jälleen täyskäännöksen, sillä eräissä bileissä hän tutustui Beau Montgomeryyn. Kuten Perryllä ja Dustylla aikoinaan, myös Perryllä ja Beaulla tapaaminen oli vihaamista ensisilmäyksellä. Kaksikko ei voinut sietää toisiaan ja myöhemmin Perry on ajatellut asian niin, että he ovat kerta kaikkiaan niin samanlaisia, että aluksi kahden suuren egon mahduttaminen samaan tilaan oli heille liikaa. Kaksikosta tuli kuitenkin läheisiä ja he alkoivat viettää aikaa paljon yhdessä. Jopa niin paljon, että erään ryyppyillan päätteeksi he päätyivät sänkyyn. Pian sen kerran jälkeen he aloittivatkin jonkinlaisen friends with benefits - suhteen, mutta kauaa sekään ei saanut kestää, sillä Perry ihastui Beauhun, joka puolestaan ei halunnut vielä lopetella sinkkuelämäänsä, kun oli vasta päässyt vauhtiin. Monia mutkia heidän suhteeseen mahtuikin, eikä vähäisimpänä varmastikkaan ollut Perryn itsemurhayritys. Se oli kuitenkin kaikessa kaameudessaan heidän suhteensa käännekohta, sillä Perryn selvittyä, he päättivät alkaa seurustelemaan – tai silloin ei puhuttu seurustelusta, vaan he puhuivat olevansa toisensa. Syksy olikin onnellista aikaa, mutta tasan siihen asti, että Perry alkoi saada kummallisia yskänkohtauksia, jotka lopulta pakottivat hänet menemään lääkäriin tutkittavaksi. Perryltä löytyikin keuhkosyöpä, mikä muutti Perryn elämää täysin. Samoihin aikoihin myös Beaun isä Colin saapui uhkailemaan Perryä jo toistamiseen – Colin halusi Perryn pois Beaun elämästä ja tarjosi nuorukaiselle jopa rahaa, jos hän vain ymmärtäisi lähteä menemään. Lopulta Perry alkoi jo itsekkin pelätä kuolemaa ja kaikkea sitä syövän aiheuttamaa niin paljon, että uutena vuotena Perry jätti poikaystävänsä väittämällä, että oli ottanut vastaan Colinin tarjoamat rahat.
Vuoden 2015 Perry siis aloitti sinkkuna ja hänen suurin tavoitteensa oli päästä keuhkosyövästä eroon. Lähes varma Perry oli siitä, että hän ei tulisi selviytymään taistelusta hengissä, mutta niin vain Perry sai terveen paperit kesäkuussa. Hyvin pian parantumisensa jälkeen Adam kysyikin Perryä väliaikaiseksi kitaristiksi bändiinsä – heidän kitaransa oli lähtenyt hetkellisesti bändistä pois ja Perry olisi hyvä vaihtoehto sijaiseksi. Bändiin päätyminen olikin varsinainen onnenpotku Perrylle, sillä ensinnäkin sitä kautta hän sai taas otetta elämäänsä ja toisekseen, bändin avulla Perry tapasi Beaun uudestaan. Syyskuussa Perry oli soittamassa veljensä bändin kanssa eräillä festareilla, joissa Beaukin sattui olemaan niin sanotun tyttöystävänsä Cecen kanssa. Alkuun ex-pariskunta lähinnä vältteli toisiaan, mutta pian he kummatkin jo myönsivät kaipaavansa ja rakastavansa toisiaan edelleen. Erinäisistä tapahtumista johtuen mitään yhteenpaluuta ei vielä tapahtunut, mutta ei mennyt kuin pari viikkoa, kun he jo jälleen seurustelivat. Cecekin oli suosiolla poistunut kuvioista, mutta jo hieman myöhemmin Beau sai kuulla eksästään uudestaan, sillä Cece ilmoitti olevansa Beaulle raskaana ja oli päättänyt pitää lapsen. Beau on luvannut osallistua lapsensa elämään ainakin jotenkin ja vaikka Perry tietää, että lapsi on tulossa, yrittää hän olla ajattelematta asiaa – hän ei halua minkään enää pilaavan heidän suhdettaan. Vaikka elämässä on tapahtunut myös positiivia asioita, kuten Perryn paluu bändinsä pariin kolmen vuoden tauon jälkeen, ei kaikki ole mennyt ihan niin positiivisesti, sillä loppuvuodesta Perry sai kuulla veljensä kuolleen. Veljen kuolema pyyhkäisi Perryn elämältä pohjan pois ja Perry päätyi jopa yrittämään itsemurhaa uudemman kerran. Myös tällä kertaa hän jäi henkiin, mutta tällä hetkellä Perrystä tuntuu, että maailma on pelottava ja synkkä paikka, eikä kenelläkään ole varmuutta siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Vaikka Perry onkin onnellinen Beaun kanssa, häntä myös pelottaa – hän ei edes halua ajatella, mitä elämä hänelle vielä tarjoaa.
Beaun tytär Ellie syntyi kesällä 2016 ja elämä oli suhteellisen rauhallista. Perry oli palannut joitakin kuukausia sitten bändinsä pariin ja juuri ennen Ellien syntymää he olivat saaneet levytyssopimuksen. Ensimmäinen pienimuotoinen kiertue pidettiin samana kesänä, eikä asiat tietenkään mennyt aivan Perryn suunnitelmien mukaan, sillä Perry ja Beau sopivat olevansa tauolla kiertueen ajan. Perryn silmissä tauko kuitenkin tarkoitti eroa ja Beaukin eksyi toisiin lakanoihin sinä aikana. Pariskunta kuitenkin palasi syksyn myötä yhteen ja häitä juhlittiin viimein uutena vuotena. Perry oli äärimmäisen onnellinen Beaun kanssa, mutta mies oli kuitenkin jo oppinut, ettei elämä aina mennyt kuin saduissa. Alkuvuodesta About Henry lähti kiertueelle ja vain pari päivää kiertueelta paluun jälkeen elämä heitti jälleen kuperkeikkaa. Blake oli saanut tietää omien vanhempiensa oikean kohtalon ja siinä samalla hän sekoitti Perrynkin elämää hakkaamalla ystävänsä sairaalakuntoon. Samalla sairaalareissulle selvisi, että Perryn syöpä oli uusiutunut ja se oli hetki, joka sai aiheutti seuraavien viikkojen tapahtumat. Heti kättelyssä Perry ilmoitti, että hän ei haluaisi hoitoja syöpäänsä ja hän aloitti jälleen juomisen aiempaakin reippaammalla kädellä, huumeetkin palasivat takaisin kuvioihin. Beau yritti parhaansa mukaan olla miehensä tukena, mutta Perry ei ottanut sitä tukea vastaan vaan vuorotellen joko vältteli Beauta kokonaan tai sitten sai kamalia mustasukkaisuuskohtauksia miehensä uudesta ystävästä. Tilanne kärjistyi lopulta siihen pisteeseen, että Beau yritti itsemurhaa. Beau kuitenkin selvisi, mutta Perryä hän ei suostunut tapaamaan ja myöhemmin hän vain lähetti Perrylle kirjeen, jossa ilmoitti, että halusi erota ja pyysi Perryä olemaan ottamatta yhteyttä häneen enää koskaan.
Ero Beaun kanssa sai Perryn aluksi aivan sekaisin. Hän ei enää tiennyt, mitä hän elämällään tekisi, mutta mitään typerää hän ei kerennyt tehdä, sillä se kirje pisti hänet myös miettimään. Beau halusi erota hänestä, jotta he kumpikin saisivat hoidettua itsensä kuntoon. Asiaa mietittyään Perry ymmärsi, että nyt oli käsillä hetki, jolloin hän voisi joko luovuttaa tai taistella – omaksi onnekseen Perry valitsi jälkimmäisen. Hän palasi sairaalaan ja ilmoitti haluavansa osallistua syövän hoitoon, mutta samalla hän pyysi myös apua alkoholi- ja huumeongelmaansa. Perry aloitti syöpähoidot uudestaan ja samalla hän alkoi käydä terapiassa, sillä Perry oli ymmärtänyt, että hän oli jo vuosia kantanut painolastia lapsuudestaan, isänsä ja veljensä kuolemasta, päihdeongelmistaan, kaikista niistä suhdesotkuista, joita hän oli aiheuttanut.. Perry oli niin pihalla tästä elämästä kuin vain suinkin saattoi ja ensimmäistä kertaa elämässään hän halusi oikeasti parantua. Kuukausia myöhemmin syöpä oli jälleen voitettu, mutta terapiaa Perry jatkoi. Samoihin aikoihin About Henry alkoi työstää uutta levyään ja kun levy julkaistiin loppuvuodesta 2017, Perry muutti samalla vauhdilla Yhdysvalloista kotimaahan Iso-Britanniaan – Perry uskoi, että hän pystyisi käsittelemään menneisyytensä haamut paremmin kotimaassaan ja samalla hän ajatteli, että ainakin hän olisi mahdollisimman kaukana Beausta. Vuoden vaihteen jälkeen Perry pystyi sanomaan olevansa paremmassa kunnossa kuin vuosiin ja sen muutoksen myötä hän palasi käymään myös Yhdysvalloissa, eikä hän palannut enää yksin Lontooseen vaan mukaan lähti hänen uusi poikaystävänsä.
Elämä Lontoossa on siis ollut mukavan rauhallista ja tasapainoista, joskin uuden albumin myötä About Henry nousi aiempaa suurempaan suosioon ja nykyään Perry tunnistetaan lähes missä tahansa hän liikkuukaan. Haastattelupyyntöjäkin tulee lähes jatkuvasti ja useaan sellaiseen mies onkin suostunut. Kesällä 2018 About Henry aloitti isomman kiertueen, tällä kertaa yhdessä metallibändi Silecen kanssa – bändin solisti Austin Harrington kun oli ottanut heihin jo aiemmin yhteyttä ja kerennyt tehdä biisinkin Blaken kanssa. Asiat eivät siis näytä tällä hetkellä hullummilta Perryn elämässä ja vaikka avioero Beaun kanssa olikin repiä Perryn kappaleiksi, hän on loppujen lopuksi tyytyväinen, että niin tapahtui. Hän kyllä rakasti Beauta, eikä se rakkaus ex-miestään kohtaan sammu varmasti koskaan, mutta hän kuitenkin ymmärtää nyt, että niin oli pakko tapahtua. Perry ja Beau olivat kummatkin niin henkisesti rikki suhteessaan, että he olisivat varmasti pian tappaneet toisensa – Perry on oppinut ymmärtämään, että rakkaus ei aina pelasta ihan kaikkea.
Itsekeskeinen kusipää vai herkkä poika, jolla on rikkinäinen lapsuus? Sitä ei taida Perry tietää itsekkään. Ensivaikutelman perusteella moni ehkä kallistuisi ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta pintaraapuisun perusteella ei voi vielä sanoa aivan koko totuutta. Useimmiten Perryn suusta lentää ties mitä sammakoita, eikä hän kauheasti ajattele tekemisiään tai sanomisiaan. Perry elää päivä kerrallaan mentaliteetilla ja hän ei turhista jaksa stressata. Toisinaan juuri tämän asenne ärsyttääkin ihmisiä – varsinkin Perryn äiti jaksa aina huomautella pojallaan, että tämän pitäisi yrittää hieman muuttaa asennettaan ja suhtautua asioihin vakavammin, mutta Perrystä ei kerta kaikkiaan ole siihen. Perryn parisuhteet ennen Dustya tai Beauta eivät olleet kovin kestävää sorttia, sillä Perry ei osannut pitää ihmisiä lähellään ja vieläkin hänellä on siinä parantamisen varaa. Aiemmin Perry koki itsensä jopa hieman kyyniseksi ja yhä toisinaan hänestä tuntuu, ettei hän usko mihinkään rakkauteen. Dustya ja muutamaa aiempaa poikaystäväänsä Perry petti mennen tullen ja vaikka hän kokikin asiasta huonoa omaatuntoa, hän ei osannut muuttaa omaa käytöstään suuntaan tai toiseen. Nuorempana Perry ei täysin ymmärtänyt, mistä moinen käytös oikein kumpusi, mutta nyt hieman vanhempana hän on päätellyt, että se johtuu täysin hänen lapsuudestaan. Perry ei ole nimittäin koskaan nähnyt yhtään onnistunutta rakkaustarinaa, hän on nähnyt vain pettämistä, juomista, hakkaamista ja riitelyä. Voisikin sanoa, että aiemmin Perry kärsi lapsuutensa takaia jopa jonkin asteisesta sitoutumiskammosta – sitä hän ei kyllä kenellekkään suostunut myöntämään, mutta hänen käytöksensä perusteella sitä ei ollut myöskään erityisen vaikea päätellä. Perry on monesti miettinytkin, että vaikka hänen isänsä kuoli nuorena, hän ei muista vanhempiensa suhteesta mitään positiivista. Isä oli aina humalassa ja haastoi riitaa kaikille, niin vaimolleen kuin lapsilleenkin. Perry ei pysty siis sanomaan yhtään positiivista muistoa isästään ja toisinaan hän onkin pelännyt sitä, että parisuhteessa hän päätyisi samanlaiseen suhteeseen kuin mitä hänen vanhemmillaan oli. Lapsuus on myös aiheuttanut sen, että Perry on äärimmäisen huono riitelijä ja oikeastaan hän ei kestä riitelyä missään muodossa. Perry rakastaa lakaista ikävät asiat maton alle ja mielellään hän ei niitä sieltä enää pois ota. Omista ongelmista puhuttaessa Perry hermostuu helposti ja kiistää kaiken – toki hän tuntee omasta käytöksestään huonoa omaatuntoa, mutta sekään ei ole vielä auttanut muuttamaan tilannetta. Perry ei myöskään suostunut kuuntelemaan kenenkään ohjeita tai esimerkkejä siitä, miten tätä elämää kannattaisi elää. Perry ei todellakaan siedä komentelua ja jos joku erehtyy niin tekemään, se jää taatusti viimeiseksi kerraksi, sen verran selvästi Perry ilmaisee, mitä mieltä hän moisesta käytöksestä on. Lapsuudestaan Perry ei siis ole puhunut perheensä ulkopuolisille ihmisille kovinkaan montaa kertaa. Omalle parhaalle ystävälleen Blakelle Perry on asiasta suostunut avautumaan, samoin Beaulle, mutta kukaan muu ei asiasta tiedä yhtään mitään ja Perryn mielestä on parempi niin. Vaikka hän ei isästään puhukkaan, isoveljestään hän on aina rakastanut puhua. Perry on äärimmäisen ylpeä Adamista ja miehen saavutuksista. Voidaankin puhua, että Adam on jonkinlainen esikuva Perrylle – sellainen ihminen, josta Perry on ottanut mallia ja johon hän on luottanut aina. Perry on myös äärimmäisen kiitollinen siitä, mitä Adam on hänen hyväkseen tehnyt. Tavallaan Perry jopa kokee syyllisyyttä siitä, että Adam otti jokaisen iskun hänen puolestaan ja toisinaan se ajatus on kalvanut Perryä todella pahasti. Hän ei olisi halunnut veljensä kärsivän, mutta toisaalta kaikki se on vain lähentänyt heidän veljessuhdettaan. Adam on aina ollut Perrylle kaikki kaikessa ja kun Adam kuoli loppuvuodesta 2015, Perrystä tuntui, että hänen elämänsä heitti pahemman kerran kuperkeikan ja kaikelta tuntui lähtevän pohja. Veljensä kuolemaa Perry ei ole osannut käsitellä ja hän ei voi vain ymmärtää, että se ylipäätänsä on tapahtunut. Heti Adamin kuolemasta kuultuaan Perry yrittikin itsemurhaa, mutta jälkikäteen hän on ymmärtänyt, ettei se auta yhtään mitään mitenkään, eikä hän ole enää vastaavaa kokeillut uutta kertaa. Adamin Perry kuitenkin muistaa välittävänä ja rakastavana isoveljenä, joka oli aina Perryn tukena. Itseasiassa Adam oli juuri se, joka tönäisi Perrynkin mukaan musiikin pariin. Kun Adam keikkaili bändinsä kanssa, Perry tunsi veljestään ylpeyttä ja haaveili itsekkin muusikon urasta – Adam oli se, joka osti Perrylle nuorukaisen ensimmäisen kitaran. Sitä kitaraa Perry säilöö kuin kalleinta aarrettaan, varsinkin nyt Adamin kuoleman jälkeen, sillä se tuntuu olevan ainoa kunnollinen, konkreettinen, muisto Adamista.
Musiikki on aina ollut Perrylle kaikki kaikessa. Soittelun hän aloitti jo hyvin nuorena ja esikuvaa oli antamassa juuri Adam. Oli oikeastaan Perryn onni, että heidän perheensä muutti Phoenixiin, sillä he sattuivat muuttamaan muuan Clarkien naapuriin – perheessä asui Perryä vuotta nuorempi Blake, josta sittemmin tuli Perryn paras ystävä. Kaksikolla oli hyvin samankaltainen tausta alkaen iso-britannilaisista juurista, kuolleista vanhemmista ja ylipäätänsä ulkopuolisuuden suhteesta, unohtamatta yhteistä musiikkimakua. Yhdessä he tutustuivat myös muihinkin tulevan bändinsä jäseniin pikkuhiljaa junior high schoolin aikana ja soittelu aloitettiin yhdessä. Vaikka bändillä on ollut omat ylä- ja alamäkensä, bändin pojat ovat Perrylle täysin omaa perhettä. Varsinkin Blake on tuntunut toiselta veljeltä ja Perry tietää sen tunteen olevan molemminpuoleinen. Kummallakin on niin räävitön huumorintaju, ettei sitä kestä kovinkaan moni kovin pitkään ja Perrystä onkin uskomatonta, että hän on löytänyt lähelleen niin samankaltaisen ihmisen – toisaalta voidaan sanoa, että nuorukaiset kasvoivat yhdessä, joten ehkä elämä on vain kasvattanut heistä hyvin pitkälti samanlaiset ihmiset. Niin tai näin, Blakea Perry pitää suuressa arvossa. Ystävät ovat muutenkin Perrylle tärkeitä ja vaikka niitä ei Perryllä montaa olekkaan, hän on pyrkinyt pitämään välinsä niin vähiinkin sitäkin parempana. Bänditouhuissa on ollut se huono puoli, että muiden mukana Perry on aina käyttänyt alkoholia reippaalla kädellä. Tietenkään hänen ystäviään ei voida asiasta syyttää – ihan itse Perry on sitä viinaa kurkustaan alas kaatunut, eikä ole kuunnellut, kun muut ovat yrittäneet puhua järkeä hänen päähänsä ja käskeneet lopettaa liiallisen juomisen ja muiden päihteiden käytön. Varsinkin tupakan polttoa Perry rakasti lähes naurettavan paljon, joten voidaankin sanoa, että Perryn sairastuminen keuhkosyöpään oli lähes onni onnettomuudessa. Syövän myötä Perry lopetti tupakan polttamisen ja juominenkin on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Helppoa se ei tietenkään ole ollut ja vaikeissa tilanteissa Perry on yhä edelleen sortunut niin pulloon kuin tupakkaankin, mutta pääasiassa Perry on syöpänsä jälkeen viettänyt hyvin päihteetöntä elämää. Siitä hän on ollut ylpeä, sillä moneen kertaan Perry on itsekkin ajatellut, että päihteet tulevat ajamaan hänet vielä ennenaikaiseen hautaan.
Perryä usein kuvaillaan itsekeskeiseksi ja vähintäänkin kyyniseksi, mutta totuus taitaa kuitenkin olla, että Perry on lähinnä herkkä poika, jolla on äärimmäisen heikko itsetunto. Perryllä onkin lähes pakkomielle pönkittää omaa egoaan muille uhoamalla ja todistelemalla omaa paremmuuttaan. Negatiiviset puheet Perry yrittää ohittaa olkien kohautuksella ja aukomalla hieman omaa päätään, mutta vaikka hän kuinka yrittää muuta väittää, moiset puheet jäävät kummittelemaan hänen päähänsä. Oman todellisen minänsä Perry onkin onnistunut kätkemään todella syvälle jonnekkin oman kuoren alle ja sitä todellista puoltaan Perry näyttää kenellekkään hyvin harvoin. Suhteen muodostaminen on aina ollut Perrylle vaikeaa, sillä hän on aina hokenut, että tunteiden myöntäminen on heikkoutta ja hän ei halua olla riippuvainen kenestäkään. Vaikka Perry kovasti niin väittikin, on hän onnistunut rakastumaan peräti kahdesti – tai nyt jälkeen päin ajateltuna Perry pystyy sanomaan rakastuneensa kunnolla vain kerran. Toki hän rakasti omalla tavallaan Dustyakin, mutta Beau on ehdottomasti hänen elämänsä rakkaus ja tuolta nuorukaiselta hän on valmis kestämään ihan mitä tahansa. Ongelmia heidän suhteessaan on todellakin ollut, eikä niistä pienimpiä suinkaan ole Perryn alkoholiongelmat ja Beaun väkivaltaisuus – niin, jopa muutamaan kertaan Beau on lyönyt poikaystäväänsä ja yhdellä niistä kerroista Perry joutui sairaalaan. Perry aina aiemmin ajatteli, ettei hän koskaan olisi samanlainen kuin äitinsä ja jäisi väkivaltaiseen suhteeseen, mutta nyt kun hän on joutunut poikaystävänsä lyömäksi muutamaan kertaan, Perry ei voi edes kuvitella lähetävänsä mihinkään. Hän tietää, ettei Beau ole tarkoittanut niitä lyömisiään ja Perry on antanut jokaisen iskun anteeksi. Perry rakastaa Beauta täydestä sydämestään ja vaikka Perry on aina ajatellut, että hän ei halua olla riippuvainen kenestäkään, voisikin sanoa, että hän todellakin on riippuvainen Beausta. Hän ei osaa enää kuvitella elämäänsä ilman poikaystäväänsä ja vaikka elämä ei olekkaan aina ollut heidän puolellaan, Perry tietää, että tässä on kyseessä hänen elämänsä rakkaus. Beau ja Perry ovat luonteiltaan niin samanlaisia, että Perryn on vaikea uskoa, että hän edes löytäisi koskaan ketään toista, joka olisi hänelle yhtä täydellinen. Helpolla he eivät siis suhteessaan pääse, mutta Perry haluaa uskoa siihen, että tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta.
Ulkonäkönsä puolesta Perry on aina herättänyt enemmän tai vähemmän huomiota, eikä aina suinkaan positiivisessa mielessä. Perryn koko yläkeho on tatuoitu ja miehellä on aina mielessään lisää tatuointi-ideoita. Suurimpaan osaan tatuoinneista ei löydy mitään sen syvällisempiä tarinoita, mutta rintaaansa hän on hakkauttanut sanat Family first. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa sitä, että oli hän missä päin maailmaa tahansa, hänelle perhe on aina se ykkösasia, joka tulee kaikessa ensimmäisenä. Perheellään Perry ei tarkoita pelkästään omaa ydinperhettään eli äitiä ja veljeään vaan perhettä on ehdottomasti myös About Henryn – pojat sekä Beau. Muut tatuointinsa Perry on ottanut lähinnä sen takia, että ne ovat hänen mielestään kivoja ja ne tuovat hänen ulkonäköönsä ja persoonaansa omanlaistaan särmää. Lävistyksiäkin Perry on hommannut muutaman – kaksi häneltä lyötyy huulensa, pari puolestaan korvista. Hiuksiaan Perry ei laita juuri mitenkään, ne vain kirjaimmellisesti ovat miten ovat. Perry onkin oikea takkutakku ja suurin syy siihen on se, että hän ei yksinkertaisesti jaksa välittää jostain turhanpäiväisistä asioista, kuten hiusten laitosta tai ulkonäöstä ylipäätänsä. Perry ei kamalasti muutenkaan panosta ulkonäköönsä, eikä hän myöskään ajattele, mitä muut mahtavat hänen ulkonäöstään mahdollisesti ajatella. Hiukset Perryllä on ruskeansävyiset ja myös hänen silmiensä väri on ruskea. Pukeutumisessaan Perry suosii mustaa ja harmaata, paidat ovat yleensä bändi- tai printtipaitoja ja housuina hänellä on jotkin repalaiset farkut – harvemmin Perryllä nähdään mitään ehjiä farkkuja, suorista housuista puhumattakaan. Pituutta Perrylle on kertynyt noin 180 senttimetrin verran, mihin hän oli aiemmin varsin tyytyväinen, mutta nyt kun hänen seurustelukumppaninsa on häntä lähemmäksi 15 senttiä pidempi, on Perrykin alkanut tuntea itsensä lyhyeksi. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt pituudestaan ongelmaa – onhan se ihan mukavaa, että hän on kerrankin se suhteen lyhyempi osapuoli. Vartalomalliltaan Perry on sopusuhtainen, ehkä jopa hieman naismainen – monta kertaa Perry on saanut kuulla, että hänen lantionsa on todella kapea ja sitä se kieltämättä on. Hoikkakin Perry on, vaikkakaan hän ei juurikaan urheile. Toisaalta, ei hän juuri syökkään, joten paino ei pääse kertymään. Näkyviä lihaksia Perryllä ei oikeastaan ole ja semmoisista hän ei myöskään haaveile.
