Niin sanottuun perheeseen kuuluu nyt jo edesmennyt isä Eric sekä äiti Samantha.
Asunut kuitenkin suurimman osuuden lapsuudestaan ja nuoruudestaan nuorisokodissa
Äidin suku lähtöisin Iso-Britanniasta, isän suku puolestaan Yhdysvalloista
Käynyt rimaa hipoen high schoolin, ei ole suunnittelut opiskelevansa enää mitään. Työskentelee tällä hetkellä tatuointiartistina
Kihloissa Ellie Fayen kanssa, asuuvat yhdessä Bronxissa.
Aikajana & Suhdekartta
Kaksi alkoholiongelmaista ihmistä ei ehkä kuulosta parhailta mahdollisilta vanhemmilta. Semmoisia Eric ja Samantha aikoivat kuitenkin olla marraskuussa 1989 syntyneelle Alex-pojalleen. Yhdysvaltalainen Eric ja englantilainen Samantha olivat tutustuneet toisiinsa Ericin kotikaupungissa Phoenixissa useita vuosia aikaisemmin, kun Samantha oli viettänyt vaihto-oppilasvuoden Yhdysvalloissa ja suhde oli jatkunut vielä tuon vuodenkin jälkeen. Eric muutti Samanthan luokse Englannin Leedsiin ja naimisiinkin mentiin kaksi vuotta ennen Alexin syntymää. Töitä kummallakin oli, mutta silti alkoholi vei voiton. Kumpikin vannoi, että alkoholin juominen loppuisi lapsen syntymään, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Ensimmäinen kuukausi meni hyvin, mutta pian tuoreet vanhemmat olivat niin väsyneitä, että pulloon tarttuminen oli helpompaa kuin vauvan hoitaminen. Alex sai itkeä kaikessa rauhassa, vanhemmat makasivat yleensä sammuneina, eivätkä kuulleet lapsensa hätää. Parin vuoden iässä Alex ei enää edes itkenyt, sillä hän oli tottunut, ettei se auttaisi mitään – kukaan ei auttaisi kuitenkaan ja parhaassa tapauksessa äiti löisi.Alex oli neljän, kun vanhemmat erosivat ja Eric lähti takaisin Phoenixiin. Melkein samalla oven avauksella elämään tuli mukaan Samanthan uusi mies Gary, eikä asiat siitä ainakaan parantuneet. Samanthan juominen lähti kokonaan käsistä ja seuraavat vuodet Alex lähinnä istui huoneessaan piirtämässä hiljaa, kun Samantha ja Gary tappelivat viereisessä huoneessa – jos Alex meni väliin, hänkin sai turpaansa, joten Alex opetteli pysymään pois tieltä. Koulun Alex aloitti, mutta muihin hän ei uskaltanut tutustua vaan myös koulussa hän pysytteli omissa oloissaan piirrustuksiensa kanssa. Opettajat soittelivat kotiin, mutta Samantha osasi pitää kulissia yllä – hänen sanojensa mukaan Alex oli vain ujo. Ujo ja hiljainen Alex todella oli, mutta eri syistä kuin koulussa kuviteltiin. 10-vuotiaana elämä muuttui jälleen, sillä Garylla vain yksinkertaisesti napsahti päässä, eikä hän sietänyt enää naisystävänsä poikaa silmissään – toisin sanoen, Alex viskattiin kotoa pois ja laitettiin lentolippu kourassa kohti Yhdysvaltoja.
Elämä isän luona ei ollut sen huikeampaa. Myöskään Eric ei ollut pistänyt korkkia kiinni, eikä mies ollut myöskään pitänyt yhteyttä poikaansa vuosien aikana, joten yhtä hyvin Alex olisi voitu laittaa jonkun ventovieraan luokse. Alex pelkäsi humalaista isäänsä ja vaikka aiemmin Samantha oli ollut se väkivaltaisempi vanhempi, nyt myös Ericin nyrkki heilahti joka kerta, kun Alex päästi yhdenkään ylimääräisen äänen. Alex alistui kohtaloonsa ja yritti aloittaa edes jonkinlaisen elämän Phoenixissa, mutta turhan kauaa sitäkään riemua ei jatkunut, sillä koulussa Alex ei edelleenkään saanut kavereita. Samoihin aikoihin Alex sai myös ensimmäiset paniikkikohtauksensa, mutta niistä hän ei puhunut kenellekään – ei suostunut puhumaan edes koulussa, vaikka opettajat todistivatkin kerran yhtä lukuisista kohtauksista. Vuoden verran Alex asui isänsä luona, kun alkoi jälleen tapahtua. Alex tuli loppusyksyisenä päivänä koulusta kotiin ja löysi kotoa tajuttoman isänsä. Aluksi Alex ei pitänyt tilannetta outona, sillä niin oli tapahtunut ennenkin. Lopulta Alex ymmärsi, että tällä kertaa isä ei oikeasti hengittänyt, joten nuoripoika soitti ambulanssin. Se oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä Eric todettiin jo kotona kuolleeksi.
Ericin kuoleman jälkeen Alex otettiin vihdoin huostaan ja vaikka hän ei sitä koskaan kenellekään sanonutkaan, oli hän helpottunut. Jopa muiden mielestä niin kovin masentava lastenkoti oli Alexin mielestä niin mieluisa paikka ja hänestä oli mahtavaa, kun ensimmäistä kertaa aikuiset oikeasti välittivät hänen voinnistaan. Tietenkään hän ei sitä kenellekään näyttänyt, edelleen hän vain istui omissa oloissaan, eikä edes halunnut tutustua muihin. Kun hänet saatiin raahattua muiden joukkoon, Alex vain istui hiljaa ja tuijotteli muita tummien hiustensa takaa. Vuodet sujuivat ennallaan, mutta parin vuoden jälkeen Alex sai ensimmäisen oikean ystävän. Kevin oli Alexia kolme vuotta vanhempi ja pojat tulivat keskenään hyvin toimeen. Muutamaa vuotta myöhemmin Alex pääsi tutustumaan myös uuteen tyttöön – Ellie liittyi porukkaan Alexin ollessa 15-vuotias. Räväkkänä tunnettu Ellie istahti Alexin seuraan noin vain ja alkoi puhua luonnon pelastamisesta ja kasvisten syönnistä, eläinten syöminen kun oli kuulemma väärin. Jälleen Alex vain katseli Ellietä jostain hiustensa takaa, mutta antoi tytön höpistä kaikessa rauhassa. Todennäköisesti Ellie luuli häntä mykäksi, mutta kun Ellie oli pari viikkoa jaksanut jutella Alexille vastausta kertaakaan saamatta, Alex vihdoin avasi suunsa. Vieläkään hän ei tiedä, mistä hän keräsi niin paljon rohkeutta, mutta hän alkoi kuitenkin jutella Ellielle ja huomasi, ettei toinen ole lainkaan hassumpi – voisikin sanoa, että heistä tuli jo tuona päivänä hyviä ystäviä.
15-vuotias Alex sai siis ensimmäistä kertaa kokea miltä tuntui, kun elämässä oli ystäviä. Ellien kanssa Alex todella pääsi vihdoinkin hieman kuorestaan pois ja kyseisen tytön kanssa hän rikkoikin taatusti joka ikistä sääntöä, jotka heillä nuorisokodissa oli – he tupakoivat, joivat alkoholia, karkailivat keskellä yötä.. Varoituksia sateli, mutta kaksikko ei välittänyt, sillä he viihtyivät loistavasti yhdessä ja Alexista tuntui, että ensimmäistä kertaa hän oli löytänyt jonkun, jonka kanssa hän oli samalla aaltopituudella. Myös Kevinistä tuli entistä tärkeämpi Alexille. Voisi kuvitella, että elämästä olisi tullut jotenkin mukavampaa, mutta Alexin olisi pitänyt jo ymmärtää, että hänen elämänsä ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. He olivat olleet jo useamman vuoden ajan Kevinin kanssa läheisiä, mutta läheisyys meni liiankin pitkälle, kun Kevin eräänä iltana oli koko ajan Alexin läheisyydessä. Kevin hiplaili Alexia muiden huomaamatta ja kun tuli ilta ja nukkumaan meno aika, Kevin tunkeutui Alexin huoneeseen. Aluksi Alex ei pitänyt asiaa outona, mutta Kevin käyttäytyi ja puhui aikaisempaa kummallisemmin. Kevinin muuttunut käytös sai Alexin hermostuneeksi, mutta pahempaa oli luvassa, sillä tuona iltana Kevin raiskasi Alexin ensimmäistä kertaa.
Raiskauksesta Alex ei kertonut kenellekään ja hän yritti käyttäytyä normaalisti, mutta jälleen kerran hän sai olla varpaillaan. Kevin toisti tekonsa seuraavien aikojen aikana useamman kerran ja kun Alex alkoi käyttäytyä yhä oudommin, Ellie sai puserrettua Alexista ulos tiedon siitä, mitä oli tapahtunut. Alex kuitenkin vannotti Ellietä olemaan hiljaa asiasta – hän ei halunnut puhua kenellekään. Ohjaajien juttusille kaksikko joutui kuitenkin vain kuukautta myöhemmin ja koska he olivat saaneet käytöksensä takia jo niin monta varoitusta, annettiin heille viimeinen vaihtoehto – joko he rauhoittuisivat tai toinen joutuisi vaihtamaan nuorisokotia. Ellie yritti saada Alexin kertomaan totuuden, mutta Alex vain joi, häiriköi ja karkaili nuorisokodilta siinä määrin, että pari viikkoa myöhemmin ohjaajat ilmoittivat siirtävänsä Alexin uuteen nuorisokotiin Mesan kaupunkiin. Ennen lähtöään Alex vielä käski Ellien pitää suunsa kiinni – kukaan ei saisi koskaan tietää, mitä oli tapahtunut.
Mesassa Alex oli jälleen oma hiljainen itsensä – sillä erolla, että hän joi alkoholia niin paljon kuin vain pystyi ja ensimmäistä kertaa elämässä mukaan tuli myös huumeet. Se alkoi viattomasti pilven polttelusta, jatkui erilaisten nappien vetämisenä ja kun Alex paria vuotta myöhemmin pääsi nuorisokodista lopullisesti pois, päätyi hän myös käyttämään suonensisäisiä huumeita. Nuorisokodin jälkeen Alex oli entistä enemmän hukassa, sillä yhtäkkiä hänellä ei ollut enää kotia, koulua, eikä edes töitä. Alex ei tiennyt, mitä hän tekisi elämällään ja vain vuotta myöhemmin hän yritti itsemurhaa ensimmäisen kerran. Hän ei kuitenkaan onnistunut, joten alkoholi ja huumeet pysyivät entistä tukevammin mukana. Alex vain harhaili paikasta toiseen ilman varsinaista päämäärää, kunnes hän 23-vuotiaana viimein päätyi New Yorkiin useamman mutkan kautta. Alex oli pienestä pitäen piirtänyt ja nuorisokodissa hän oli alkanut salaa haaveilla tatuoijan urasta. Mesassa hän oli jopa harjoitellut tatuoimista omalla koneella, mutta New Yorkissa hänellä sattui käymään todella hyvä tuuri, kun eräs tatuoija suostui ottamaan hänet oppipojakseen liikkeeseensä. Samaisessa liikkeessä Alex on töissä yhä tänä päivänä ja hänen tatuointinsa alkavat olla yhä tunnetumpi tatuointipiireissä. Tällä hetkellä Alex kuitenkin on vieroituksessa, sillä liikkeen omistajan mielestä Alexin piti lopettaa päihteiden käyttö kokonaan, jos mieli jatkaa töidensä tekoa.
Alex on ympärillään oleville ihmisille varsinainen arvoitus. Häntä ei missään nimessä voi sanoa puheliaaksi ja ne nuorisokodin aikaiset kapinoinnitkin jäivät nimenomaan Phoenixiin. Alex ei juurikaan viihdy ihmisten seurassa, eikä hän luota kehenkään. Työn teosta Alex kylläkin nauttii, sillä tatuoiminen on hänen mielestään ainoa asia, missä hän oikeasti on hyvä. Hänen luokseen tatuoitavaksi tulevat ihmiset saavat kuitenkin varautua siihen, että Alex ei yleensä puhua pukahda, vaan hän tekee työnsä hiljaa, mutta tunnollisesti. Tatuoiminen on hänelle se niin sanottu henkireikä, eikä hän kestä ajatustakaan siitä, että mahdollisesti joutuisi luopumaan työstään jonain päivänä. Juuri sen takia hän hakeutui vieroitukseenkin pomonsa kehoittamana, sillä hän ei halua saada potkuja päihteiden takia.Päihteet ovat Alexille todellinen ongelma. Hän ei ole koskaan puhunut lapsuudestaan ja nuoruudestaan kenellekään, joten on sanomattakin selvää, että Alexilla on sisällään patoumia enemmän kuin monella muulla. Hän ei kuitenkaan osaa enää edes yrittää puhua kenellekään, joten hän hukuttaa murheensa alkoholiin ja huumeisiin. Päiväkin selvin päin tuntuu mahdottomalta ja vieroitusoireet ilmaantuvat saman tien, jos hän edes yrittää lopettaa. Töissä Alex on tottunut pitämään itsensä kasassa, mutta niin sanottuun kotiinsa päästyään hän romahtaa. Alex tietää olevansa todella hukassa, sillä hänellä ei ole vakituista kotia, ei ystäviä, eikä perhettä. Hänellä on ainoastaan pullonsa ja huumeensa ja kaikki murheensa hän yrittää hukuttaa parhaansa mukaan. Lapsena alkaneet paniikkikohtaukset ovat jatkuneet ja mukaan on tullut myös jatkuvat painajaiset. Nykyään Alex jopa välttelee nukkumaan menemistä, sillä hän tietää, että siitä ei tule kuitenkaan yhtään mitään. Virkeänä Alex siis pysyy lähinnä alkoholin ja huumeiden vaikutuksesta, mutta lienee sanomattakin selvää, että moinen elämäntyyli ei voi pidemmän päälle jatkua.
Seksuaalisuus on Alexille täysi myytti. Hän puhuu moisesta aiheesta vielä vähemmän kuin mistään muusta, sillä lyhyesti sanottuna, hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta seurustelusta tai seksielämästä. Ainoat ”kokemukset” ovat nuorisokodissa tapahtuneet hyväksikäytöt. Kyseisestä asiasta ei yhä tänäkään päivänä tiedä kukaan muu kuin Ellie, eikä Alex halua kenenkään koskaan tietävänkään mitään. Alex tiedostaa olevansa hetero, mutta hän ei ole antanut koskaan itsensä ihastua kehenkään. Lähimpänä ihastuksen tunnetta hän koki Ellien seurassa, mutta sekin tunne romuttui, kun hänet lähetettiin Mesaan. Alex ei ole siis koskaan seurustellut, saati tehnyt mitään muuta kenenkään kanssa. Toisinaan asia harmittaa Alexia, mutta hän on ajatellut asian olevan vain parempi niin - Alex todella pelkää menettävänsä kaiken, jos hän antaa tunteilleen hetkeksikään vallan.
Voisi siis sanoa, että Alex on hyvin ahdistunut ja turhautunut, eikä hän tiedä, miten voisi purkaa kaikkea sitä turhautuneisuutta, joka häneen on vuosien varrella kertynyt. Alex kokee olevansa niin pohjalla, että se pohjakin on mennyt ohitse jo aikoja sitten, eikä hän usko enää koskaan pääsevänsä sieltä ylös. Alex ei näe elämässään minkäänlaista valopilkkua ja useimmiten hänen kasvoillaan nähdäänkin jokseenkin surullinen ja mitäänsanomaton ilme – hymyily tekee vaikeaa, sillä Alexin mielestä hänellä ei ole mitään syytä hymyillä. Hänellä ei myöskään omasta mielestään ole mitään syytä elää, mutta jollakin voimalla hän on jaksanut talsia tähän päivään saakka.
Alexilla on tummat hiukset ja tummat silmät. Tatuoinnit peittävät lähes koko 185cm pituista kroppaa. Ruumiin rakenne on puolestaan hoikahko, ellei jopa ruipelo, sillä Alex ei juurikaan urheile. Lihomaan hän ei myöskään pääse, sillä ruokakin on lähinnä pakollinen paha, eikä hän ole koskaan edes vaivautunut opettelemaan kunnolla syömistä. Nuorempana Alexilla oli kaksikin huulilävistystä, mutta iän myötä hän on ottanut ne pois, sillä ei kokenut niiden sopivan enää ulkonäköönsä samalla tavalla kuin nuorempana. Pukeutumiseensa Alex ei juurikaan kiinnitä huomiota – yleensä hänellä on pillifarkut ja jokin ruutupaita, mutta hän suosii myös niin bändi- kuin printtipaitojakin. Kenkinä toimivat yleensä tennarit.