Koko nimeltään Daniel Harry Knight. Syntynyt 13. marraskuuta 1986, Luton (UK)
Lapsuuden perheeseen kuului vanhemmat isa Tom, aiti Hannah seka pikkusiskot Alexandra ja Kimberly (s. 1991).
Tiemattaan isa Damien-nimiselle pojalle.
Äidin suku lähtöisin Yhdysvalloista, isän suku puolestaan Iso-Britanniasta.

Opiskelut jaivat aikoinaan kesken musiikkiuran alkaessa - solisti "The Garrison" bandissa.
Asuu Bronxissa yhdessa bandikavereidensa kanssa.

Aikajana & Suhdekartta

No doubt this is a tragedy for all
(But it ain't over yet) - Head's up and thank fuck you're still alive!

Vuosi 1984. Hannah Bolgiano eli varsin hulpeaa elämää Texasin Dallasissa. Joka päiväiseen elämään kuului shoppailu, juhliminen kavereiden kanssa ja erilaiset seurapiirijuhlat. Rahanloistoisesti elämästä piti huolen Eric-isän rahapussi, sillä isä omisti maineikkaan ravintolan ja ajan myötä muutkin sijoitukset olivat tuottaneet voittoa. Hannah rakasti elämäänsä ja hän ei ottanut kuuleviin korviinsa isänsä huomautteluita siitä, että hänen pitäisi tehdä myös töitä rahojensa eteen. Eric itse oli tehnyt nuoresta pitäen töitä ja ansainnut rahansa, eikä hän pystynyt ymmärtämään, miksi Hannah ei asiaa ymmärtänyt. Hannahia yritettiin niin uhkailla kuin lahjoakin töihin ja monta kertaa Eric yritti laittaa Hannahin auttamaan ravintolassa, mutta tyttö vain meni menojaan. Lopulta isä sai tarpeekseen ja päätti, että Hannahin pitäisi oppia elämänarvoja, joita hän ei nähtävästi kotoaan ollut oppinut – Hannah lähetettiin isän liikekumppanin perheen luokse Englantiin saakka lastenvahdiksi. Kapinoimatta Hannah ei lähtenyt, mutta ajatus Lontoon yöelämästä alkoi pikkuhiljaa viihdyttää ja niimpä tyttö lähti matkaan. Kuten kaikki olivat etukäteen sanoneet, Hannah ei pärjännyt uudessa työssään, suurimmaksi osaksi ajasta hän ei edes yrittänyt. Kaiken ylimääräisen aikansa Hannah notkui kaupungilla ja illat hän istui pubeissa. Ystäviäkin hän löysi yllättävän nopeasti ja tärkeimmäksi tuttavuudeksi nousi Tom – kaksi vuotta vanhempi rokkaripoika, joka soitti bändissä kitaraa. Hannah oli täysin myyty ja alkutapaamisesta lähtien kaksikko leikki pientä kissahiiri-leikkiä, kumpikaan kun ei suoraan halunnut ilmaista kiinnostustaan, vaikka heidän kipinöintinsä olikin kaikille selvää. Myös Hannahin Englannin perhe sai tietää asiasta ja he käskivät laittaa välit poikki Tomiin – he eivät halunneet, että Hannah uhraisi enää yhtään enempää ajastaan kaupungilla juosten. Kun Hannah ei totellut, he ilmoittivat asiasta Hannahin isälle, joka puolestaan ilmoitti tyttärelleen, että jos heilastelu ei loppuisi, Hannah palaisi kotiin. Tästähän Hannah ei pitänyt ja hän päätti karata Tomin matkaan. Hannahilla oli suhteellisen sinisilmäinen kuva siitä, miten Tomista tulisi menestynyt muusikko ja yhdessä he eläisivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Hannah ja Tom kyllä olivat silminnähden rakastuneita toisiinsa ja välillä Hannahista todella tuntui, että he elivät pelkästään rakkaudella. Vain alle vuosi myöhemmin, Hannah sitten huomasi olevansa raskaana. Aluksi raskaus oli järkytys, mutta sitten pariskunta ilahtui – heidän rakkautensa ansiosta heille oli tulossa lapsi.

Todellisyys rysähti Hannahin ja Tomin päähän kertaheitolla, kun heidän esikoisensa, Daniel, syntyi. Hannah tajusi, ettei hänellä ollut hajuakaan, miten vauvaa hoidettaisiin ja Tom taas ymmärsi, että heillä ei ollut mitenkään rahaa lapsen elättämiseen. Ensimmäisen viikon jälkeen Hannah uskalsi tunnustaa Tomille, että hän ei tuntenut yhtään mitään vauvaa kohtaan. Kuukauden jälkeen tilanne oli edelleen sama ja kun vauva itki, myös Hannah purskahti itkuun. Hän ei voinut ymmärtää, miksi he olivat vasta parikymppisinä pilanneet elämänsä hankkimalla lapsen. Arki lähti kuitenkin rullaamaan eteenpäin, mutta vanhemmat eivät saaneet muodostettua mitään tunnesidettä lapseensa. He pitivät huolta tämän tarpeista, eikä Danielia koskaan jätetty heitteille, mutta kumpikin oli sitä mieltä, että heidän elämänsä oli ollut huomattavasti mukavampaa ennen lapsen syntymää. Danielin lapsuus ei siis ollut kovin kummoista aikaa ja pojan ollessa vain muutaman vuoden aikainen, vanhempien päihdekierre alkoi. Tomilla oli jo aiempaa huumetaustaa ja lapsen aiheuttama pettymys oli syy sortua uudestaan ja vetää myös Hannah mukaan samaan kierteeseen. Vanhemmilla oli niin hyviä kuin huonoja kausia ja enimmäkseen Daniel tottui olemaan omissa oloissaan. Nopeasti hän oli oppinut, että vanhemmilta oli turha pyytää apua tai seuraa yhtään mihinkään, joten hän leikki niin yksin kuin naapuroston lasten kanssa. Vastoin kaikkia oletuksia, Hannah ja Tom päättivät hankkia vielä toisen lapsen – Danielin leikkiseuraksi, niin he itselleen selittelivät. Hannah tulikin nopeasti raskaaksi, mutta yllätys oli suuri, kun he eivät saaneetkaan vain yhtä lasta vaan Hannah odotti kaksosia. Viisi vuotta Danielin jälkeen syntyikin siis Alexandra ja Kimberly.

Elämä jatkui suhteellisen samalla tavalla myös kaksosten syntymän jälkeen. Daniel oli ylpeä isoveli ja hänellä oli aina kiire koulusta kotiin, jotta hän saisi viettää aikaa siskojensa kanssa. Koulussa Daniel pärjäsi alusta alkaen suhteellisen hyvin ja iän myötä Daniel kantoi pelkästään kiitettäviä numeroita kotiin, mutta vanhempia ei kiinnostanut. Danielin pitkäaikaisimmat kaveritkin ovat juuri noilta nuoruuden kouluajoilta ja siitä Daniel on yhä ylpeä, että hän on saanut pidettyä edes tietyt ihmiset edelleen elämässään. Yläasteen aikoihin Danielista alkoi tuntua, että hyvistä numeroista huolimatta häntä ei oltu tehty opiskelemaan vaan kiinnostuksen kohteet olivat täysin muualla – Daniel oli jo aikaisemmin löytänyt isänsä vanhan kitaran ja alkanut soitella omaksi ilokseen. Yhä useammin Daniel soitteli niin yksin kuin yhdessä parin ystävänsä kanssa ja kun poika alkoi kaivata parempaa kitaraa, hän alkoi auttaa naapureita niin autojen pesemisessä, nurmikon leikkaamisessa kuin muissakin askareissa saadakseen rahaa uutta kitaraa varten. Lukioon mennessä bändi oli muodostunut – Daniel oli kylläkin siirtynyt kitarasta laulamiseen.

Danielin ja hänen kolmen ystävänsä bändi harjoitteli tosissaan yhdessä soittamista ja omia biisejäkin aloitettiin kirjoittamaan. He esiintyivät kaikissa mahdollisissa koulun juhlissa, kuvasivat videoita ja nauhoittivat soittamistaan. Varsinainen onnenpotku heidän alkavalla urallaan tapahtui, kun paikallisradio kiinnostui poikien soittamisesta ja he pääsivät pitämään ensimmäisen kunnon esiintymisensä radion tiloissa. He alkoivat pikkuhiljaa kerätä itselleen mainetta ja pojilla oli nippanappa ikää 18 vuotta, kun heille tarjottiin ensimmäistä levytyssopimusta. Koko tilanne tuntui hämmentävältä, mutta nelikko päätti tarttua tilaisuuteen, sillä he eivät uskoneet, että vastaavaa tulisi tapahtumaan uudestaan, jos he nyt kieltäytyisivät suoraan nenän eteen tuodusta sopimuksesta. Heidän ensimmäinen studioalbuminsa julkaistiin vuonna 2004 ja samana vuonna he tekivät ensimmäisen kiertueensa Englannissa. Uran ensimmäisistä vuosista Daniel ei muista juuri muuta kuin sen, että he olivat koko ajan joko tien päällä, studiossa tai juhlimissa. Juhliminen oli liiankin tuttua heille ja samoihin aikoihin Daniel alkoi kärsiä kovasta päänsärystä, joka myöhemmin diagnosoitiin migreeniksi. Vähäisellä vapaa-ajallaan Daniel halusi vain olla omassa rauhassaan ja välillä hän joutui jopa miettimään, oliko tämä sitä, mitä hän todella halusi. Hän nautti heidän tekemästään musiikista ja esiintymisestä, mutta kaikki tuntui tapahtuneen niin nopeasti. Se ei tuntunut edes todelliselta.

Samaan aikaan kuin Daniel loi uraa muusikkona, kotona asiat menivät yhä huonommin. Hannah ja Tom olivat ajautuneet yhä syvemmälle huumeiden mukaan ja Alexandra sekä Kimberly yrittivät epätoivoisesti pitää perheen kasassa. Daniel yritti käydä kotona aina kuin pystyi ja laittoi perheelleen rahaa, mutta kaikkeen hänkään ei pystynyt. Danielin bändi takoi itselleen menestystä ja uraan mahtui lukuisia kiertueita ympäri Englantia, Eurooppaa ja vuonna 2013 he viimein pääsivät ensimmäiselle oikealle maailman kiertueelleen. Kun he palasivat Englantiin alkuvuodesta 2014, Daniel vetäytyi omiin oloihinsa ja vietti lähinnä aikaa Lontoossa jokseenkin hämärässä seurassa. Vuosia sitten alkaneet migreenikohtaukset olivat pahentuneet ja kipuja hallitakseen Daniel oli tottunut ottamaan särkylääkettä enemmän kuin välttämättä oli tarpeen. Lääkkeiden kanssa meni myös alkoholi ja välillä Danielin bändikaverit huomauttelivat, että nyt olisi syytä hieman jarrutella. Daniel ei kuitenkaan kuunnellut vaan meni omia menojaan ja tutustui uusiin ihmisiin Lontoon yossa. Yksi naista uusista ihmisista oli Veronica – kaunis nuori nainen, jonka kanssa Danielilla synkkasi samantien. Kaksikolla tuntui olevan paljon yhteista, jopa niinkin paljon, etteivat he tajunneet sita aluksi itsekkaan. Kumpikin oli nimittain pahassa paihdekoukussa ja kumpikin yritti epatoivoisesti salata totuutta toisiltaan. Kun totuus kuitenkin valkeni, elama alkoi tuntua jalleen mukavalta. Mikas oli sen mukavampaa kuin nauttia alkoholia ja muita huumausaineita yhdessa!

Kesa kului yhdessa, mutta syksylla Veronica katosi. Kukaan yhteisista ystavista ei tiennyt, missa Veronica oli ja aikansa naista etsittyaan Daniel lopetti etsinnat, eika han voinut kuin toivoa, etta mitaan pahaa ei ollut tapahtunut. Se olikin oikeastaan yksi niista hetkista, kun Daniel tajusi, etta hanen pitaisi muuttaa elamansa suuntaa. Han ei ollut tehnyt musiikin eteen mitaan aikoihin, fanit olivat ihmeissaan tauosta ja bandikaverit huolestuivat Danielin kunnosta. Myoskaan omaan perheeseen ei ollut tullut pidettya yhteytta pitkaan aikaan. Daniel tajusi itsekin olevansa pohjalla ja yhdessa bandikavereidensa tukemana han hakeutui vieroitukseen. Vieroitus alkoi hyvin, mutta joulun alla Daniel naki uutisissa jotain, mika sai hanen maailmansa pysahtymaan – Lutonissa, hanen kotikaupungissaan, oli sattunut tuhoisa tulipalo ja pelastuineita ei ollut. Uutista oli aluksi vaikea sisaistaa, mutta pikkuhiljaa Daniel osasi yhdistaa palasia kohdalleen. Se kyseinen talo oli hanen vanhempiensa talo ja hanen koko perheensa oli kuollut – niinhan sen taytyi olla, silla Alexandra ja Kimberly olivat joka vuosi viettamassa joulua aidin ja isan luona. Koko uutinen sai Danielin tayteen shokkiin ja seuraavista viikoista han ei enaa muista mitaan. Paihteita meni reippaalla kadella ja seuraavat kunnolliset muistikuvat ovat helmikuulta, kun han istui uudestaan vieroituslaitoksessa omassa huoneessaan. Se oli se hetki, kun Daniel ymmarsi, etta hanen pitaisi muuttua. Jos ei muuten niin perheensa takia. Han ei halunnut nimittain kokea samaa kohtaloa kuin vanhempansa – han oli saanut tietoonsa, etta palon syttymissyyna pidettiin sohvalle unohtunutta palavaa tupakkaa ja Daniel ymmarsi jo siita tiedosta, etta vanhemmat olivat sammuneet ja jattaneet sen tupakan palamaan.

Vieroituskesti lahes syksyyn saakka ja aluksi Daniel oli hieman hukassa. Hanella ei ollut yhtakkia oikeasti muuta kuin bandi. Perhe oli kuollut, Veronicasta ei ollut kuulunut edelleenkaan mitaan. Pienen tovin Daniel harkitsi bandin jattamista, mutta bandikavereilla oli parempi idea – he lupasivat uuden kiertueen ja levyn faneilleen ja uutta inspiraatiota lahdettiin etsimaan Yhdysvalloista, Danielin toisesta kotimaasta. Uusi koti loytyi aluksi nimenomaan Dallasista, mutta pian porukka siirtyi New Yorkiin ja vuoden 2017 lupaus oli saada aikaan entista parempi levy ja kiertue ja nousta korkemmalle kuin viela kertaakaan aiemmin.

“This could be the end” he said, “the end my child”
So I made good use of my face and I smiled

Jokseenkin epamaaraisesta tausta johtuen on ehka vaikea kuvitella, etta Danielin paassa liikkuu yhtaan mitaan, mutta miehella on paljon yllattavankin viisaita ajatuksia. Oman bandin musiikki on aina ollut jokseenkin poliittista, silla koko bandi on ollut sita mielta, etta musiikki on helpoin tapa ottaa kantaa maailman asioihin. Daniel vastasi lahinna biisien kirjoittamiseta, mutta koko bandilla oli kuitenkin nappinsa pelissa, mita sanoituksiin tuli. Danielia voisi myos kuvailla jokseenkin kirjaviisaaksi. Kuten aiemmin todettua, Daniel rakasti nuorempana opiskelua ja han toi aina kotiin hyvin numeroita. Han on matemaattisesti lahjakas ja parjasi monessa muussakin aineessa, joten han pystyy helposti keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta.

Perhe oli Danielille aina tarkea, vaikka han tiesikin, ettei vanhemmat erityisemmin olleet lapsiensa peraan. Silti Daniel jaksoi aina kertoa kaikki asiansa ensimmaisena nimenomaan vanhemmilleen ja koulun jalkeen kohokohta oli tulla kotiin ja paasta leikkimaan pikkusiskojen kanssa. Daniel oli auttamassa siskoja, kun he oppivat kavelemaan, lukemaan ja ajamaan pyoralla – Daniel halusi auttaa Alexandraa ja Kimberlya kaikessa. Kun kolmikolla oli enemman ikaa, he kertoivat aina kaiken toisilleen ja toisinaan Danielista tuntui, etta oli vain he kolme vastaan muu maailma. Daniel lahti kuitenkin kotoa musiikkiuran mukana suhteellisen nuorena, hanella ei ollut ikaa kovin paljoa 17 vuotta enempaa ja 12-vuotiaille siskoille isoveljen poissaolo oli kova kolaus. Daniel kuitenkin soitteli siskoilleen jatkuvasti ja kavi kotona aina kuin pystyi. Han kannusti siskoja kaikessa missa pystyi ja kun huumeet alkoivat vieda hanta mukanaan, jonkinlainen hapean tunne iski haneen. Han oli aina luvannut siskoilleen, etta hanelle ei kavisi samoin kuin heidan vanhemmilleen, mutta niin han vain kerta toisensa jalkeen otti muutaman ylimaaraisen laakkeen ja huuhtoi ne alkoholilla alas. Daniel puolusteli tapojaan pahentuneella migreenillaan, mutta kun huumekoukku oli pahimmillaan, siskot ilmoittivat, etta hanen ei tarvitsisi olla perheeseensa yhteydessa ennenkuin olisi valmis parantamaan tapansa. Monta kertaa Daniel lupasi muuttuvansa, mutta kerta toisensa jalkeen han petti lupauksensa. Viimeisen kerran Daniel jutteli siskojensa kanssa heinakuussa 2014 – han hakeutui samana vuonna vieroitukseen ensimmaista kertaa ja oli ajatellut soittaa kotiin, kun paa olisi varmasti selvana, mutta sitten olikin jo joulukuu ja Daniel tajusi olevansa myohassa. Siskojen menetys on asia, mika on kolahtanut Danieliin pahiten. Monta kertaa han on katunut sita, ettei pitanyt lupauksiaan ja etta hanen siskonsa kuolivat siina ajatuksessa, etta heidan veljensa oli parantumaton narkkari, joka ei uskaltanut hakea apua. Ikava siskoja kohtaan onkin saanut Danielin pysymaan selvana huumeista irti paastyaan.

Danielilla on aina ollut suhteellisen rento ote bandin aiheuttamaan julkisuuteen ja faneihin. Bandi on onnistunut saamaan hyvan kokoisen fanipiirin ja Daniel on aina ollut sita mielta, etta ilman heidan fanejaan he eivat olisi mitaan ja bandi onkin aina pitanyt saannollisesti yhteytta fanipiireihin. He paivittelevat ahkerasti niin Facebookkia, Twitteria kuin muitakin sosiaalisia medioita ja fanien viesteihin ja kommentteihin on vastailtu niin paljon kuin he ovat vain pystyneet. Jos joku tulee kadulla vastaan ja pyytaa kuvaa, Daniel on aina suostunut. Han ei ole antanut julkisuuden muuttaa luonnettaan – han haluaa olla se sama helposti lahestyttava ihminen kuin muidenkin ihmisten seurassa. Toki julkisuudella on omat varjopuolensa, silla koskaan ei voi olla varma, kuka haluaa vain hyotya Danielin muusikkourasta, joten uusia ystavia Danielin elamaan ei ole kamalasti tullut musiikkipiirien ulkopuolelta.

Kaikista ongelmistaan huolimatta voisi kuitenkin sanoa, etta Daniel on huumorintajuinen ja hyvasydaminen mies, joka on kaikesta huolimatta halunnut pysya jarjissaan ja jatkaa elamaansa. Tulevaisuudeltaan Daniel odottaa lisaa musiikin tekoa, mutta han myos toivoo, etta saisi joskus rauhan menneisyytensa suhteen – ikava siskoja kohtaan ei ole kadonnut ja han haluaisi joskus antaa itselleen anteeksi sen, ettei ollut sanojensa mittainen silloin kuin siskot olivat viela elossa. Omalla tavallaan Daniel myos haaveilee omasta perheesta. Han ei tieda, olisiko hanesta koskaan isaksi, mutta silti han joskus huomaa miettivansa, miten haluaisi joskus menna naimisiin ja saada useamman lapsen ja ehka jopa elaa ihan normaalia elamaa oman perheen kanssa. Moiset ajatukset tuntuvat kuitenkin kaukaisilta, silla parisuhteita Danielilla ei ole juurikaan ollut. Kaikista suhteista parhaiten mieleen on jaanyt Veronica ja viela tanakin paivana Daniel huomaa valilla miettivansa, mita Veronicalle silloin muutama vuotta sitten tapahtui. Daniel ei voi kuin toivoa, etta nainen on yha elossa ja etta han on jattanut huumeet elamastaan pois.

Danielin kansalaisuudesta ei ole kamalasti epaselvyytta, kun katsoo taman ulkonakoa. Hiukset ovat punertavat, iho vaalea ja Daniel on monta kertaa naureskellut, etta han on ihonsa kanssa kuin vampyyri – han palaa heti, jos on hetkenkaan liian pitkaan auringossa ilman aurinkorasvaa. Pisamiakin loytyy. Kasvoja koristaa parta ja vaikka mies sita ahkerasti siistiikin, yleensa parta on tuuheahko. Hiuksillakin on pituutta, vaikka ihan kamalan pitkaksi Daniel ei anna tukkansa kasvaa. Tatuointeja loytyy jonkin verran kasivarsista seka jaloista. Pukeutumistyyli on hyvin pitkalti farkut ja t-paita linjalla, huppareitakin mies kayttaa paljon. Paasta saattaa loytya lippis. Muita asusteita Daniel kayttaa harvemmin.

Pelaaja: jensku Kuvissa: Rou Reynolds RPG: From New York With Love