Syntynyt 19. heinäkuuta 1990, Montaukissa (NY) | Lääketieteiden opiskelija | Asuu nykyään Brooklynissä
Kun Theodore – tutummin Theo – Langdon syntyi heinäkuussa 1990, ei hän tiennyt lainkaan, millaiseen perhetilanteeseen hän oli syntynyt. Pienen pojan vanhemmat olivat Nicole Landgon ja Leonard Roswell. Isäänsä Theo ei koskaan oppinut tuntemaan, ainakaan nimenomaan isänään. Pienestä pitäen Theolle kerrottiin, että Leonard oli hänen setänsä, eikä Theo oikeastaan osannut koskaan edes kyseenalaistaa sitä, koska Leonardia näkyi vain toisinaan. Theo vietti kyllä aikaa aina välillä isänsä luona, mutta silloinkaan hän ei tiennyt totuutta perheestään. Miksi Theolle ei sitten kerrottu, että Leonard oli hänen isänsä? Syy oli yksinkertaisesti se, että Leonard oli tunnettu politiikko, jolla oli kaiken lisäksi toinen perhe odottelemassa kotona. Leonard ja Margaret Roswell olivat naimisissa lähinnä nimellisesti, mutta jokin perhettä kuitenkin piti yhdessä – oliko se maine, heidän poikansa Christopher vai jokin muu, sitä Theo ei ole koskaan saanut selville.Vaikka isä ei kuulunutkaan Theon elämään niinkuin muissa perheissä, oli hänen lapsuutensa ihan mukavaa aikaa. Theo oli kolmen vanha, kun hänen pikkusiskonsa Arlene syntyi ja jo pienestä pitäen Theo on ottanut isoveljensä roolin tosissaan. Hän on aina ollut pikkusiskonsa tukena ja turvana jokaisessa tilanteessa, eikä halunnut, että mitään pahaa pääsisi tapahtumaan hänen pienelle siskolleen. Theon lapsuuteen kuului siskon lisäksi vahvasti kaverit, koulussa käynti ja jo silloin rakkaaksi tullut harrastus, jalkapallo. Viikonloppuja hän vietti Leonardin luona yhdessä siskon kanssa ja niistä viikonlopuista hän muistaa lähinnä sen, että hänestä oli mukava päästä leikkimään perheen pojan Christopherin kanssa – Christopher esiteltiin hänelle serkkuna ja koska heillä oli vain muutama vuosi ikäeroa, he tulivat ihan hyvin toimeen, vaikka eivät mitään sydänystäviä olleetkaan.
Theo ei ollut kuin 14-vuotias, kun hänen elämänsä muuttui silmänräpäyksessä aivan toiseksi kuin mitä hän oli koskaan kuvitellut. Viikonloppu oli kulunut normaalisti, mutta sunnuntaiaamuna mediassa puhuttiin isoin otsikoin Montaukissa palaneesta talosta, josta oli löytynyt kaksi ruumista. Kyseisen talon tiedettiin kuuluneen Leonard Roswellille – ei tarvinnut siis päätellä kovin paljoa, ketkä siinä talossa olivat palon hetkellä olleet. Theo oli tietysti aluksi surullinen siitä, että hänen sukulaisensa oli kuollut, mutta suurempi shokki oli vasta tiedossa – Nicole kertoi melkein heti palon jälkeen Theolle ja Arlenelle, että Leonard oli oikeasti heidän isänsä. Arlene ei asiaa osannut sisäistää ihan samalla tavalla kuin Theo, joka puolestaan otti asian paljon raskaammin. Hänestä oli törkeää, että heitä oli tällä tavalla huijattu koko heidän ikänsä ja nyt oli he saivat seurata kaikkea sitä sotkua mediasta. Leonard ei ollut koskaan tunnustanut virallisesti isyyttään Nicolen lapsiin, joten Nicole ei päässyt vaatimaan lastensa osuutta Leonardin perinnöstä, vaikka kuinka sitä yrittikin. Theolle ja Arlenelle se aika oli raskasta, sillä kumpikaan ei olleet kiinnostuneita heille käytännössä tuntemattoman ihmisen rahoista, mutta Nicole yritti vaatia niin sanotusti oikeutta lapsilleen – loppujen lopuksi Christopherin isoisä Bobby Wakefield palkkasi turvamiehet Roswellin pariskunnan hautajaisiin, jonne Nicolella ja lapsilla ei ollut asiaa. Bobby myös maksoi melko suuren summan saadakseen Nicolen hiljaiseksi ja luopumaan vaateistaan saada DNA-testiä lastensa isän tunnistamiseksi.
Yhä tänä päivänäkään Theo ei ole erityisen ylpeä siitä, miten Nicole toimi Roswellien kuoleman aikaan, mutta ei hän koskaan ole voinut valittaakaan asiasta, sillä totuus kuitenkin oli se, että he saivat oikein mukavan summan rahaa, eikä heidän ole tarvinnut sen jälkeen rahapulasta kärsiä. Voisikin sanoa, että varsinkin lukion aikoihin Theosta alkoi huomata jopa hieman ylimielisiä piirteitä, hän kun oli niin tottunut siihen, että sai kaiken minkä ikinä keksi pyytää, rahaa kun heillä oli. Lukion aikoihin Theo alkoi kuitenkin hahmottaa pikkuhiljaa, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa – lääketiede alkoi tuntua koko ajan kiinnostavammalta ja erityisesti kiinnostusta herätti neurokirurgia. Nicole oli tietysti kannustamassa poikaansa ja lupasi maksaa pojan opiskelut, jos Theo vain päättäisi lähteä valitsemalleen alalle. Ainoaksi ongelmaksi tuli se, ettei Theo tiennyt, missä haluaisi opiskella – tai ei tiennyt niin kauan, kunnes hän teki kerran viikonloppureissun Arizonaan, Phoenixiin. Siellä hän tutustui parin yhteisen kaverin kautta Sarah nimiseen tyttöön, joka onnistui viemään jalat Theon alta sen ensimmäisen illan aikana. Sen reissun jälkeen Theo tiesi tasan tarkkaan, minne hän halusi lähteä ja kouluhakemukset lähtivätkin vetämään kohti Arizonaa – ja koska Theo oli tunnollinen opiskelija hyvillä arvosanoilla ja hän vieläpä pärjäsi pääsykokeissa, hän pääsi heittämällä sisään.
Näin jälkeen päin ajateltuna Theo on monesti miettinyt sitä, olisiko hänen sittenkään kannattanut ihan noin vain muuttaa lähes toiselle puolelle Yhdysvaltoja vain yhden tytön takia. Silloin se oli kuitenkin tuntunut hyvältä idealta ja he olivat muuttaneet yhteiseen asuntoonkin Sarahin kanssa – Nicole oli jopa kustantanut heille asunnon Phoenixin keskustasta. Sisimmässään Theo kuitenkin tiesi, että Sarah ei ollut aivan täysin ainut syy, jonka takia hän muutti Phoenixiin. Hän oli kuullut, että myös Chris oli muuttanut muutamia vuosia sitten Phoenixiin, joten Theo oli jollain tapaa ajatellut, että ehkä hän voisi yrittää tutustua veljeensä uudestaan – he olivat tulleet lapsinakin toimeen, joten miksi eivät sitten nyt? He olivat kuitenkin kumpikin syyttömiä vanhempiensa aiheuttamaan sotkuun, joten ihan turhaa he toisilleen vihoittelivat. Kuitenkaan yhä tänäkään päivänä Theo ei ole saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä Chrisiin, mutta hän uskoo sen päivän vielä joskus koittavan. Phoenixiin muuttamisen jälkeen asiat muuttuivat monellakin tapaa – Theon ja Sarahin suhde ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle ja nopean yhteenmuuton jälkeen pariskunnan oli pakko todeta, että heillä ei ollut juurikaan mitään yhteistä tai oikeastaan edes halua seurustella sen vakavammin. Loppujen lopuksi Sarah muutti yhteisestä asunnosta pois ja Theo jatkoi elämäänsä eteenpäin. Hän ei siltikään kadu Phoenixiin muuttoa, sillä kyseisessä kaupungissa opiskelu on juuri sitä mitä hän on halunnut ja hän uskoo, että Phoenix tuo vielä jotain muuta hienoa hänen elämäänsä.
Vaikka Theo kovasti viihtyikin Phoenixissa, alkoi paluu omille kotiseuduille pikkuhiljaa houkuttaa yhä enemmän ja enemmän. Chrisiin Theo oli kyllä päässyt jälleen tutustumaan, mutta edes oman veljen läsnäolo ei saanut nuorukaista pysymään Phoenixissa. Mies päätti hakea vaihto yliopistoon New Yorkiin ja vaihto lopulta onnistuikin, joten vuoden 2014 Theo aloittaakin uusissa maisemissa New Yorkissa.
Luonteeltaan Theo on aina ollut avulias ja kaikin puolin mukava – hän vain osaa peittää sen hyvin kaiken sen ylimielisyytensä taakse. Nuorempana Theo ei ollut aivan yhtä ylimielinen kuin mitä hän nykyään on, mutta todennäköisesti raha on vaikuttanut siihen, minkälainen hän nykyään on. Theo on tottunut siihen, että hän on pystynyt ostamaan kaiken minkä on halunnut, eikä häneltä ole kielletty oikeastaan mitään. Toisinaan Theo on ajatellut, että ehkä äiti on yrittänyt rahoilla hyvitellä sitä, että Theolla ja Arlenella ei ole koskaan ollut isää mukana elämässään, mutta ei hän ole viitsinyt sitä suoraankaan äidiltään kysyä, sillä he eivät oikeastaan koskaan puhu mitään Leonardista. Theo ei erityisesti välitä edes muistella isäänsä – hän oppi tuntemaan Leonardin vain jotenkin ja vaikka muistot ovat pääasiassa positiivisia, ei hän ole koskaan hyväksynyt sitä, millä tavalla niin häntä, Arlenea kuin Chrisiä huijattiin nuorempina. Isäänsä Theo ei kaipaa millään tavalla, mutta Chrisin hän puolestaan haluaisi takaisin elämäänsä, edes jossain määrin. Häntä häiritsee ajatus siitä, että hänellä on olemassa isoveli, joka kuitenkin lähti menemään melkein samantien heidän isän kuoleman jälkeen. Niihin aikoihin Theo olisi nimittäin kaivannut juuri veljensä tukea, sillä he kumpikin olivat samassa tilanteessa, mutta toisaalta hän myös ymmärtää syyn Chrisin lähtöön.
Jos Theoon vaivautuu tutustumaan, saa huomata, että hän on kyllä ihan mukava nuori mies ja hänellä on sydän paikallaan. Theo ei ole koskaan epäröinyt näyttää positiivisia tunteitaan muille ja ylipäätänsäkkin Theo on suorapuheinen ihminen, eikä hän häpeä kertoa, jos hän pitää jostain ihmisestä. Mielipiteensä hän laukoo toisinaan liiankin suoraan, mutta ei hän koskaan tarkoituksella mitään pahaa muille tarkoita. Negatiivisia tunteitaan Theo ei sen sijaan juurikaan osaa näyttää muille vaan hän peittää kaiken hienosti jonnekkin suojakuorensa taakse. Hän ei ole halua, että häntä luullaan heikoksi ja mieluummin hän pitää yllä kuvaa siitä, että mikään ei satu häneen ja että hän pärjää kyllä, vaikka ei mistään ikävistä asioista puhukkaan muille. Yleensä Theo on oikein rauhallinen ja kohteliaskin, empatiakykyäkin häneltä löytyy, eikä hän oikeastaan usko, että hän pärjäisikään tulevassa ammatissaan ilman edellä mainittuja luonteenpiirteitä. Vaikka hän onkin toisinaan hieman ylimielinen ja leuhka, hän kuitenkin on aina halunnut auttaa muita ja on iloinen, jos onnistuu todella auttamaan jotakuta.
Vaikka Theo ei sitä kenellekkään halua myöntää, hän tietää itsekkin, että hän näyttää todella paljon isältään. Joskus hän on katsellut kuvia niin isästään kuin isoveljestään ja hän on huomannut, että heissä kaikissa kolmessa on samanlaisia piirteitä. Pituutta Theolle on siunaantunut noin 180 senttimetriä. Hänen hiuksensa ovat ruskeat ja silmät ovat siniharmaan sävyiset – Theo itse kyllä on sanonut, että hänen silmänsä ovat lähinnä epämääräisen väriset, mutta kyllä ne ovat silti onnistuneet aina varsinkin tyttöjen huomion herättämään. Kropastaan Theo pitää huolta säännöllisillä salikäynneillä ja lenkkeilemään – jalkapalloa hän käy toisinaan edelleen pelaamassa yhdessä kavereidensa kanssa, mutta ihan niin tosissaan hän ei enää pelata sitä kuin nuorempana. Theo onkin oikein hyvässä kunnossa ja hän myös pitää huolta siitä, että hänen kroppansa näyttää juuri niin hyvältä kuin se näyttää nyt. Theo on sinänsä tarkka sen suhteen mitä hän pukee päälleen – hän kyllä käyttää usein ihan vain t-paitoja, farkkuja, huppareita, kauluspaitoja, ihan mitä kuka tahansa muukin hänen ikäisensä käyttää, mutta kaikkien pitää olla merkkivaatteita. Theo ei suostu laittamaan päällensä ihan mitä tahansa rättiä vaan hän pitää huolen siitä, että kaikki hänen vaatteensa ovat erittäin laadukkaita.