Nikolai ja Anna Lebedev olivat saaneet vuonna 1982 ensimmäisen lapsensa Mihailin ja melkein heti pojan syntymän jälkeen pariskunta alkoi miettiä, pitäisikö heidän yrittää saada mahdollisimman pian Mihailille – tutummin Mishalle – pikkusisarus. Toisen lapsen yritys aloitettiinkin vain joitakin kuukausia Mishan syntymän jälkeen, mutta lapsi antoi odottaa itseään pari vuotta. Lopulta Anna teki positiivisen raskaustestin loppuvuodesta 1984 ja heidän toinen lapsensa syntyi lopulta elokuun toisena päivänä vuonna 1985. Tyttö nimettiin Irina Nikolaijevna Lebedevaksi, joskin perhepiirissä tyttö on tunnettu paremmin Irana. Irinan syntymän aikaan Venäjä oli vielä Neuvostoliittoa ja talousasiat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Tytöllä olikin hitusen onnea matkaan, sillä hän syntyi keskimääräistä varakkaasempaan perheeseen, sillä Lebedevien suku oli tunnettu tuottoisasta teollisuusyrityksestään. Irinan lapsuus oli siis huoletonta aikaa – rahasta ei ollut pulaa ja hänellä oli läheiset välit perheensä kanssa. Anna-äiti oli lasten kanssa kotona, kun taas Nikolai-isä paiskoi teitä perheyrityksen parissa.
Kouluun Irina on aina suhtautunut tunnollisesti, ehkä osittain myös vanhempien painostuksesta johtuen. Irina halusi, että vanhemmat olisivat hänestä ylpeitä, joten hän teki todella töitä sen eteen, että sai koulusta arvosanoja, joita kehtaisi esitellä niin vanhemmille kuin muullekkin suvulle. Toki Irina piti koulusta muutenkin – varsinkin matemaattisissa aineissa tyttö loisti ja Nikolai jo kaavailikin, kuinka Irina tulisi vielä joku päivä työskentelemään perheyrityksessä. Niin Irinakin ajatteli pitkään, mutta mitä enemmän ikää hänelle kertyi, sitä vähemmän perheen yritys kiinnosti. Sen sijaan Irina oli aina rakastanut eläimiä ja tyttö alkoi haaveilla ammatista eläinten parissa. Aluksi hänestä piti tulla eläintarhan työntekijä, välillä eläinlääkäri, toisinaan hän taas haaveili omasta koirakennelistä. Irinan mieli olikin jo nuorena kuin tuuliviiri – kukaan ei ole koskaan oikein pysynyt perässä tytön ideoiden ja suunnitelmien kanssa.
Peruskouluaika Irinalla meni siis kuin kellä tahansa ikäisellään, mutta lukioon siirtyessään hän alkoi tajuta, ettei hän ajatellut läheskään samalla tavalla kuin kaverinsa. Kun kaverit hehkuttivat uusimpia ihastuksiaan ja alkoivat seurustella poikien kanssa, Irina huomasi kyseenalaistavansa oman mielenkiintonsa poikia kohtaan. Hänellä oli kyllä poikia ystävinä ja monet pojat olivat osoittaneet kiinnostusta häntä kohtaan, mutta Irina ei vain kokenut romanttisia tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan – sen sijaan hän huomasi, että hän katseli yhä enemmän naisten suuntaan. Ne ajatukset saivat Irinan säikähtämään ja hän yritti väkisin käydä treffeillä poikien kanssa, mutta eihän niistä mitään tullut. Yleensä niin itsevarma Irina tunsi itsensä ensimmäistä kertaa elämässään epävarmaksi – ei hän voisi olla kiinnostunut naisista, kukaan ei hyväksyisi häntä. Asia oli saada Irinan murtumaan täysin ja hän vain yritti kieltää asian itseltään, eikä hän uskaltanut puhua asiasta kenenkään kanssa.
Kun Irina lähti lukion jälkeen opiskelemaan yliopistoon liiketaloutta, ei hän ollut vielä seurustellut koskaan kenenkään kanssa. Vanhemmat alkoivat jopa hieman huolestua asiasta, sillä heidän mielestään heidän tyttärellään olisi pitänyt jo olla kumppani ja edes harkita vakiintumista. Kumpikaan ei kuitenkaan painostanut tytärtään mihinkään, vaan olettivat kaiken tapahtuvan ajallaan, niinhän se oli tapahtunut Mishankin kanssa – samaan aikaan, kun Irina aloitti opiskelun, oli Misha muuttanut rakkauden ja paremman uransa perässä Yhdysvaltoihin. Veljen muutto oli Irinalle järkytys ja vasta kun veli oli toisella mantereella, uskalsi Irina kertoa totuuden itsestään veljelleen. Irina oli pelännyt Mishan reaktiota, mutta veli otti asian hyvin vastaan – siitä Misha oli kuitenkin Irinan kanssa samaa mieltä, että asia pitäisi salata vanhemmilta ja mieluummin myös kaikilta muilta, sillä vaikka homoseksuaalisuus ei ollutkaan enää vuosiin ollut rikos Venäjällä, oli se edelleen suuri tabu venäläisten keskuudessa.
Irina siis keskittyikin opiskeluihinsa ja unohti suhdejutut täysin. Opiskelut sujuivat hyvin ja toisen opiskeluvuotensa aikana Irina saikin ensimmäisen ihan kunnollisen bisnesideansa – hän haluaisi perustaa oman hevostallin. Ensimmäisen oman hevosen hän oli saanut 14-vuotiaana ja toisen kaksi vuotta myöhemmin, joten hevosista hänellä oli kokemusta. Irina käytti kaiken ylimääräisen aikansa etsiäkseen tietoa oman yrityksen perustamisesta ja lopulta kun kaikki suunnitelmat oli valmiina, hän esitti ideansa vanhemmilleen – yllättävää kyllä, Nikolain ja Annan mielestä idea oli hyvä ja he olivat tukemassa tytärtään tämän unelmien kanssa. Unelman toteuttaminen ei ollut helppoa, mutta isänsä rahoituksen tukemana ja omilla säästöillään Irina sai ostettua myynnissä olleen tallin, jonka yhteydessä oli myös asumiseen tarkoitettu rakennus. Pikkuhiljaa Irina alkoi kehitellä omaa talliaan ja alkuun hän keskittyi lähinnä omien hevostensa hoitoon ja omien ratsastustaitojen kehittämiseen, mutta nykyään hänen tallillaan vuokrataan tiloja yksityisille hevosten omistajille sekä hän pitää myös ratsastuskoulua.
Koulusta valmistumisen jälkeen Irina alkoi hieman laajentaa toimintaideaansa, lähinnä äitinsä ehdotuksesta. Anna oli sitä mieltä, että Irinan tila sopisi hyvin myös juhlien järjestämiseen ja aikansa ideaa hauduteltuaan, Irina laittoi tallinsa kotisivuille tiedon siitä, että nyt tiloja voisi käyttää myös juhlien järjestämispaikkana – hän tosin ei itse olisi vastuussa järjestämispuolesta, hän vuokraisi vain tiloja. Idea ei juurikaan ottanut tuulta alleen, mutta keväällä 2012 eräs yhdysvaltalainen hääsuunnittelija Medina Faye otti Irinaan yhteyttä. Naisen asiakkaat olivat ihastuneet Irinan tilaan ja haluaisivat järjestää häänsä juuri Venäjällä, morsiamen venäläisen taustan takia. Irina tietysti suostui ja niimpä Medina matkusti Novosibirskiin katsastamaan paikan. Häitä alettiin järjestellä ja Medinan kanssa tekemisissä ollessaan hän huomasi, että lukiossa tutuksi tulleet tunteet olivat jälleen palaamassa – Medina oli mukava, hyväkäytöksinen, sydämellinen, kaunis... Irina olisi voinut jatkaa listaa loputtomiin. Ensimmäistä kertaa vuosiin Irina pystyi sanomaan olevansa ihastunut.
Jälkeen päin ajateltuna Irina ei pysty tarkkaan sanomaan, missä vaiheessa mikäkin tapahtui, mutta yksi katse oli johtanut lopulta suudelmaan ja se yksi viaton suudelman pari kuukautta kestäneeseen salasuhteeseen. Irina ei olisi koskaan voinut uskoa, että hänen ihastuksensa kohde tuntisi myös vetoa naisiin, varsinkin kun otti huomioon, että Medina oli naimisissa miehen kanssa! Moneen kertaan Irina harkitsi, että pyytäisi Medinaa jättämään miehensä, mutta hän kuitenkin antoi olla ja nautti tilanteesta – oli kuitenkin alusta asti selvää, että suhde tulisi ennemmin tai myöhemmin päättymään. Pari kuukautta se heidän onnensa kesti, kunnes Medinan suunnitelmat häät oli sitten vietetty ja nainen palasi takaisin Yhdysvaltoihin omaan elämäänsä. Irina jäi Novosibirskiin, eikä hän oikeastaan osannut edes tuntea harmia siitä, että Medina oli lähtenyt. Oikeastaan hän oli vain kiitollinen – hän ymmärsi viimein, ettei hänen pitäisi hävetä sitä, mitä hän on ja jos hän löytäisi onnen, hänen pitäisi myös näyttää se muille. Medinan lähdön jälkeen Irina kertoikin viimein perheelleen lesboudestaan ja vanhemmat ottivat asian yllättävänkin hyvin. Nikolai oli kyllä hivenen pettynyt, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa näyttänyt sitä tyttärelleen, sillä hän halusi olla aina kuopuksensa tukena, oli tilanne mikä hyvänsä - toisaalta, Nikolai myös tuntee tyttärensä ja tietää Irinan tuuliviirimäisen luonteen. Jollain tapaa Nikolai siis ehkä olettaakin, että iän myötä Irinakin vielä ymmärtää, että lesbous on vain joku piirre, joka tulee katoamaan, kun Irinakin haluaa vakiintua ja perustaa perheen. Tällä hetkellä Nikolai on siis sujut tyttärensä lesbouden kanssa tämän ajatuksen voimin, mutta mielessään mies ajattelee, että jonain päivänä Irinalla on vielä mies, jonka kanssa hän saa myös lapsia ja jatkaa sukua.
Medinaan Irina ei ole ollut enää yhteydessä, hän on keskittynyt vain työntekoonsa. Yhdysvalloissa Irina käy muutaman kerran vuodessa Mishan takia ja muutaman kerran hän on miettinyt sitä mahdollisuutta, että hän törmäisi Medinaan uudestaan, mutta liiaksi hän ei ole siitä haaveillut – ei ole mitään järkeä ottaa enää yhteyttä ja sekoittaa toisen elämää toista kertaa. Vaikka Irina pitää elämästään Venäjällä, on hänkin alkanut harkitsemaan samaa kuin minkä Misha teki – jos hänkin vaikka pääsisi muuttamaan Yhdysvaltoihin. Irina tietää, että Venäjällä hän ei voi koskaan elää haluamaansa elämää, sillä homoseksuaalisuudesta tuli jälleen laitonta vuonna 2012. Siitäkään huolimatta Irina ei usko, että hän koskaan pystyy jättämään Venäjää, sillä hän tietää elämänsä olevan kotimaassaan.
Irina Lebedeva on ehdottovasti päättäväinen nuori nainen, joka ei anna helposti periksi. Irina on tottunut tekemään töitä haluamiensa asioiden eteen ja ihan pienestä hän ei ala kitistä. Vaikka Irina onkin aina saanut vanhemmiltaan kaiken haluamansa, on hän oppinut, että kaikki ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaan saamiensa asioiden takia pitää myös tehdä asioida vanhempien hyväksi. Vanhempiensa edessä Irina on aina ollut se hyväkäytöksinen nuori, johon voi luottaa asiassa kuin asiassa. Varsinkin nuorempana Irina olisi toisinaan halunnut kapinoida vanhempiaan vastaan, eikä hän olisi halunnut pitää sitä kiltin tytön roolia yllä – lopulta hän kuitenkin tajusi, ettei hän ole mitään roolia edes vetänyt vaan hän on juuri sellainen kuin on. Pohjimmiltaan Irina on siis hyväsydäminen ja kiltti, joka haluaisi vain kaikille parasta. Irina haluaisi myös löytää elämään oman onnensa, mutta hän tietää, että hän ei voi tuoda koskaan lesbouttaan julki. Se on asia, joka raastaa Irinaa toisinaan todella pahasti. Tavallaan hän on hyväksynyt ja ymmärtänyt asian, sillä hän tietää, että hän aiheuttaisi vain ongelmia, jos alkaisi joskus seurustella naisen kanssa. Toisinaan Irina kuitenkin ajattelee aiheuttaneensa vanhemmilleen pettymyksen suuntautumisellaan, sillä hän ei koskaan tule menemään naimisiin ja saamaan lapsia, niinkuin vanhemmat olisivat varmasti toivoneet ainoan tyttärensä tekevän.
Perheensä kanssa Irina on aina ollut läheinen. Varsinkin isoveli Misha on aina ollut tärkeä Irinalle ja kun Misha aikoinaan muutti Venäjältä pois, oli se järkytys Irinalle. Vaikka Mishan muutosta on jo vuosia aikaa, Irina kaipaa edelleen veljeään suuresti ja veljensä luona hän käy vuosittain – tosin, Mishan kustantamana. Irina on pitänyt aina veljeään musiikillisesti lahjakkaana, mutta silti hänestä oli hämmentävää, kun Misha oikeasti sijottui toiseksi American Idols – laulukilpailussa ja on sittemmin tullut tunnetuksi laulajana ja musiikin tekijänä. Irinasta on ollut myös outoa, että Mishan julkisuuden seurauksena myös häntä on yritetty nostaa pinnalle, lehdet kun ovat yrittäneet saada tietää häneltä kaiken mahdollisen ja mahdottoman Mishasta. Irina ei ole kuitenkaan koskaan kertonut mitään lehdistölle veljestään, eikä voisi koskaan niin tehdäkkään. Veljensä puolella Irina on aina kaikessa ja kun Misha erosi vaimostaan Sofiasta, Irina oli tietysti puolustamassa veljeään. Hän uskoo siihen, mitä Misha on hänelle erosta sanonut, eikä suostunut edes kuuntelemaan Sofian versiota asiasta. Irinan ja Sofian välit eivät koskaan ole olleet erityisen lämpimät ja välit viilenivät entisestään Mishan ja Sofian eron jälkeen. Irinan on vaikea uskoa, että Misha olisi voinut tehdä jotain väärin, joten hän puolustaakin veljeään viimeiseen asti.
Kuten muutkin Lebedevien perheestä, myös Irina on ortodoksi. Hän on uskonnollisen perheen tytär ja hän uskoo Jumalaan. Uskonto on tärkeä asia Irinalle ja juuri senkin takia hän tuntee olonsa niin kurjaksi tajutessaan, ettei hän ole kiinnostunut miehistä. Oman suuntautumisen hyväksyminen on ollut vaikeaa, vaikka Irina on yrittänyt ajatella, että lesbous ei tee hänestä sen huonompaa uskovaista. Irina käy säännöllisesti kirkossa ja hänellä on useita ikoneita kotona – ristiäkin hän kuljettaa aina kaulassaan. Perhekeskeisenä ihmisenä Irina on aina toivonut, että hän voisi saada omia lapsia, mutta hän tietää kuitenkin, että se on mahdotonta, sillä yksin lasten hankkiminen ei tule kysymykseenkään ja kerta hän ei miestä tule koskaan etsimään, lapsetkin saavat jäädä vain haaveeksi. Hän on kuitenkin käsitellyt asian mielessään ja hän on pyrkinyt aina olemaan mahdollisimman hyvä täti esimerkiksi kummilapsilleen, joita hänellä on jopa kolme kappaletta. Kovasti Irina on myös toivonut, että Misha saisi pian lapsia, jotta hän pääsisi hemmottelemaan veljensä lapsia. Tavallaan Irina myös toivoo, että toinen heistä ei pettäisi vanhempiaan – hän tietää, että Nikolai ja Anna jo kovasti odottelisivat lapsenlapsia ja kerta Irina ei tule lapsia saamaan, olettavat he, että Misha jatkaisi sukua ennemmin tai myöhemmin.
Ulkonäössään Irina on ehdottomasti tullut enemmän äitiinsä kuin isäänsä. Kun katsoo 173 senttimetriä pitkää blondia naista, ei ole vaikea päätellä, kuka tytön äiti on. Irina on kuin kopio nuoresta Anna Lebedevasta ja se ei haittaa Irinaa lainkaan, sillä hänen mielestään hänen äitinsä on kaunein nainen, kenet hän vain tietää. Irinan hiukset ovat siis pitkät ja vaaleat, silmien väri hänellä on ruskea. Isänsä ja isoveljensä ulkonäköä Irinassa ei ole näy, hän on lähes vastakohta veljestään. Välillä onkin vaikea uskoa, että he kaksi ovat edes sukua toisilleen, sillä heidän ulkonäössään ja luonteessaan ei ole juuri mitään samaa. Ulkonäkö on aina ollut Irinalle tärkeä asia ja hän on panostanut siihen, että hänen vaatteensa eivät ole mitä tahansa riepuja. Vaikka Irina työskenteleekin hevostallille ja työskentely ei ole sieltä siistimmästä päästä, hän myös rakastaa itsensä hemmottelua esimerkiksi kasvohoidoilla. Töihin nainen ei tietenkään meikkaa tai laittaudu, mutta vapaa-ajalla Irina varmistaa, että hän on aivan tip top – kunnossa. Irina käyttääkin paljon mekkoja, korkokenkiä, pitsiä sekä tyttömäisiä asusteita.