Lähes jokainen on voinut ainakin jossain vaiheessa elämäänsä sanoa tuntevansa perheensä omakseen ja on viihtynyt perheensä kanssa. Joku perheenjäsen saattaa olla muita läheisempi, mutta jokatapauksessa koko perhe on tärkeä. Joskus kuitenkin kemiat oman perheen kanssa eivät kohtaa ja joku saattaa huomata jäävänsä hieman jonkun toisen varjoon – näin on käynyt myös Cecelle. Cece syntyi Viên ja Charlene Mitchellin toiseksi tyttäreksi, mutta syystä tai toisesta tyttöä ei useinkaan mainita. Kyse ei ole siitä, etteikö Viên ja Charlene välittäisi tyttärestään, jostain syystä Cece vain on etääntynyt iän myötä perheestään.Kun Cece syntyi vuonna 1989, oli hänellä noin 4-vuotias isosisko Naomi. Pieni tyttö pääsi heti vanhempiensa silmäteräksi, mutta tietenkään tytöistä vanhempaa ei unohdettu. Lapsena Cece oli oikein rauhallinen, hän ei pitänyt mitään meteliä itsestään, hän nukkui yönsä hyvin, söi ruuat kiltisti ja oli muutenkin todella herttainen nuori tyttö. Mitchellin perheen vanhemmat olivat varsin varakkaita ja heillä oli aina varaa toteuttaa tyttöjen kaikki toiveet. Etelä-Afrikkalainen äiti Charlene työskenteli lääkärinä, kun taas vietnamilainen isä Viên oli taistelulajien opettaja, varsin arvostettu semmoinen. Todennäköisesti vanhemmat ajattelivat, että Cece on niin rauhallinen, että tyttö pärjää oikein hyvin omissakin oloissaan – Naomiin vanhemmat sen sijaan jaksoivat keskittyä, Viên alkoi opettaa taistelulajeja tyttärelleen jo nuorena ja koska Naomilla tuntui olevan erityisen hyvä kielipää, Viên otti velvollisuudekseen opettaa tyttärelleen oman äidinkielensä – vietnamin – lisäksi muitakin aasialaisia kieliä. Cece ei näistä asioista ollut ihan yhtä kiinnostunut ja vaikka hänkin yrittikin löytää edes jotain mielenkiintoa isänsä ja siskonsa harrastuksista, ei hän vain innostunut samoista asioista yhtä paljoa.
Cece todella oli rauhallinen lapsena, mutta ongelmat oikeastaan alkoivat siinä vaiheessa, kun Cece pääsi teini-ikään asti. Lapsuuden rauhallisuus oli enää vain kaukainen muisto, sillä Cece alkoi kapinoida niin vanhempiaan kuin siskoaankin vastaan, eikä olisi halunnut totella ketään. Koulussa hän alkoi pyöriä hieman hämärimmissä porukoissa ja aiemmin niin hyvät kouluarvosanat laskivat kuin lehmän häntä. Koulussa Cece kävi lähinnä kavereiden tapaamisen takia ja varsin suurta huvia hänelle oli poikien kanssa flirttailu. Ulkonäöstään Cece oli teininä hyvin tarkka ja jostain syystä Viên tuntui ajattelevan, että Cece palaisi takaisin ruotuun, kun tytölle ostettaisiin kaikki mahdollinen, mitä tyttö keksisi pyytää – ei tarvitse olla kovinkaan nero päättelemään, että se suunnitelma meni kirkkaasti päin metsää.
Lukion viimeisen luokan aikana Cecen poikaystävät vaihtuivat todella nopeasti, ainakin Naomista tuntui, että pikkusisko pyöri joka viikko uuden pojan seurassa. Teoilla kuitenkin on seurauksensa, sillä vasta 18-vuotias Cece huomasi viimeisen lukiovuotensa aikana olevansa raskaana. Tässä kohtaa voisi kuvitella, että tyttö olisi tehnyt abortin, mutta ei, Cece päätti, että hän kyllä pärjäisi ja hän päätti pitää lapsen. Cecen vanhemmat olivat repiä ne kuuluisat pelihousut tyttärensä päätöksestä kuultuaan, mutta eivät he toisaalta voineet tyttöä estelläkään – ehkä he myös ajattelivat, että lapsen myötä Cece rauhoittuisi. Perhe kyllä pelkäsi tytön koulun puolesta ja he olivat oikeastaan varmoja siitä, että Cece ei tulisi koskaan valmistumaan edes lukiosta, mutta Cece todisti kaikkien luulot vääriksi ja niin hän vain suoritti lukion loppuun asti viimeisillään raskaana ollessaan. Cecen tytär syntyikin sitten loppukesästä 2008 – pieni tyttö nimettiin Ariellaksi. Saman kesän aikana Cece päätti muuttaa kotoa pois ja koska niin Viên kuin Charlenekin olivat sitä mieltä, että Cece ei varmasti pärjäisi omin avuin, päättivät he kustantaa tytölleen asunnon Phoenixin keskustasta. Tästä päätöksestä Naomi ei ollut yhtään tyytyväinen, sillä hänen mielestään jonkun olisi pitänyt opettaa Cecelle, että elämässä ei voi aina tukeutua toisten rahoihin, mutta ei hän viitsinyt asiaan puuttuakkaan – hän oli vain sitä mieltä, että vanhemmat kyllä tulisivat joskus tajuamaan, että Cecen hemmottelu tulisi vielä kostautumaan.
Koko Mitchellin perhe oli sinänsä alusta alkaen oikeassa siitä, miten Cecen tulisi käymään lapsen kanssa. Pari ensimmäistä vuotta menivät vielä ihan hyvin ja Cece jaksoi olla tyttärensä kanssa, mutta pikkuhiljaa äitiys alkoi kyllästyttää. Opiskelu ei Cecetä kiinnostanut (siitäkään huolimatta, että vanhemmat olisivat hänen opiskelunsa kustantaneet) ja töihin hän päätyikin vain erään supermarketin kassalle. Töiden jälkeen Cecen mielestä oli mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa ja Ariellan kanssa oleminen jääi yhä vain vähemmälle ja vähemmälle. Ariella oli milloin kenenkin hoidettavana, mutta muu Mitchellin perhe ei tarjoutunut auttamaan. Toki Ariella oli useasti hoidossa varsinkinn isovanhemmillaan, mutta Viên ja Charlene olivat viimeinkin ymmärtäneet, että Cecen pitäisi opetella hoitamaan itse omat asiansa. Tilanne kärjistyi niin, että Cece ei enää itsekään tiennyt, missä Ariella on ja kenen kanssa, ja kun tyttö oli vain parivuotias, otettiin tämä huostaan.
Cecen elämä ei ole ollut ennallaan Ariellan menettämisen jälkeen. Vaikka hän ei sitä kenellekään myöntänyt, oli hän tietysti kaikesta tapahtuneesta järkyttynyt. Seuraavien vuosien aikana Cece tekikin kaikenlaista tyhmää - hän mm. päätyi hetkellisesti lastenhoitajaksi näyttelijä Debbie Gibbetin ja tämän miehen Noahin lapselle ja onnistui menettämään työn hyvin nopeasti päädyttyään sänkyyn Noahin kanssa. Pientä rauhoittumista oli ilmassa, kun Cece tapasi Richien - itseään muutaman vuoden vanhemman poliisin, joka oli vuosiin ensimmäinen, joka näki, että Cecessä on muutakin kuin se tyhjäpäinen ulkonäkökeskeinen bimbo. Richien kanssa Cece jätti Phoenixin pölyt taakseen ja muutti New Yorkiin. Onnea ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä Richien lapset muuttivat pariskunnan luokse. Ongelmat alkoivat kasaantua ja lopulta he katsoivat paremmaksi erota. Eron jälkeen Cece ei varsinaisesti rauhoittunut - syksyllä 2015 nainen nimittäin päätyi seurustelemaan Beau Montgomeryn kanssa. Alusta asti Cecelle oli selvää, että Beaussa oli jotain hieman outoa, mutta hän ei keksinyt, mitä se voisi olla. Aikansa he pyörivät yhdessä, kunnes Cece sai ajatuksilleen vahvistuksen - Beau kertoi olevansa homo ja hän pyöri Cecen kanssa lähinnä unohtaakseen entisen poikaystävänsä. Yllättävää kyllä, Cece oli se, joka kannusti Beauta pelastamaan suhteensa eksänsä kanssa ja kovin kauaa ei mennytkään, kun Beau kertoi seurustelevansa jälleen Perryn kanssa.
Voisi kuvitella, että asiat olisivat näiden tapahtumien jälkeen tasapainoittuneet, mutta ehei. Pari kuukautta hänen ja Beaun eron jälkeen Cece otti jälleen nuorukaiseen yhteyttä ja kertoi tehneensä positiivisen raskaustestin. Kuka tahansa voisi sanoa, että Cecen kannattaisi vain suosiolla tehdä abortti, mutta Cece päätti pitää tämänkin lapsen. Raskaus sujui hyvin ja loppukeväästä 2016 syntyi Elaina, tutummin Ellie. Aluksi Cece ja Ellie muuttivat Beaun ja Perryn nurkkiin, mutta lopulta he muuttivat omaan asuntoon, sillä tämänkaltainen kimppa-asuminen ei aivan toiminut. Yllättävää kyllä, elämä Ellien kanssa on lähtenyt sujumaan yllättävänkin hyvin. Toki Cece on tyrkkäämässä Ellien Beaulle turhankin usein, mutta jokatapauksessa Cece on myös oppinut, että omista teoista pitää kantaa vastuuta ja niimpä hän yrittää olla Ellielle mahdollisimman hyvä äiti.
Vastuuntuntoisuus ei kuulu aivan ykkösasioihin, kun puhutaan Cecestä. Cece ei osaa huolehtia itsestään, tyttärestään tai yhtään kenestäkään tai mistään muustakaan. Jos Cecen tehtäväksi jättää jotakin, hyvin todennäköisesti se tehtävä jää sitten tekemättä. Viên ja Charlene saavat jatkuvasti olla muistuttelemassa, että Cece maksaisi laskunsa, muistaisi käydä kaupassa, tehdä ihan perusasioita – vanhemmilla on myös vara-avain Cecen asuntoon, sillä ei ole edes kerta tai pari, kun Cece on soittanut ja ilmoittanut, että häneltä on jäänyt taas avain kotiin. Monesti vanhemmat ovatkin sanoneet, että Cece hävittäisi todennäköisesti oman päänsäkin, jos se ei olisi hänen vartalossaan kiinni. Se on kyllä hyvin mahdollista, sillä ei Cece vain yksinkertaisesti tajua hoitaa tuommoisia pieniä asioita.
Siinä missä isosisko-Naomi tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta isänsä kotimaasta ja kulttuurista, Cece on aina ollut kiinnostuneempi äitinsä kotimaasta Etelä-Afrikasta. Jokin kyseisessä maassa vain vetoaa Ceceen paljon enemmän kuin Vietnam. Jo pienenä Cece oli valmis kuuntelemaan äitinsä tarinoita Etelä-Afrikasta ja hän etsi aina käsiinsä kaiken tiedon, minkä kyseisestä maasta vain löysi. Vietnam sen sijaan ei ole koskaan tuntunut läheskään niin läheiseltä, eikä Cece oikeastaan muutenkaan halua tutustua Aasiaan ja aasialaisiin kulttuureihin. Vietnamin kielen taidotkin Cecellä ovat lähteneet hyvää vauhtia ruostumaan, sillä hän ei kerta kaikkiaan suostu puhumaan koko kieltä – no, korkeintaan joskus isänsä kanssa, isälleen hänen on pakko yrittää välillä olla edes hieman mieliksi, jos hän haluaa, että isä maksaa hänen asumisensa jatkossakin ja auttaa muutenkin arjessa. Cecellä on myös paljon läheisemmät välit äitinsä kuin isänsä kanssa – kuitenkaan mitään parhaita ystäviä heistä ei ole tullut Charlenenkaan kanssa ja mieluummin Cece pitää asialliset välit kumpaankin, eikä kauheasti puhu heille asioistaan.
Miehet Cecellä ovat aina vaihtuneet nopeasti, eikä hänellä myöskään ole kovin korkeaa moraalia sen suhteen, mitä hän tekee ja kenen kanssa – ei Cece aivan tarkoituksella lähde varattuja miehiä yrittelemään, mutta hän ei vain osaa ajatella, miltä mahdollisesta säätökaverin kumppanista mahtaa tuntua. Ariellan isästä Cecellä ei myöskään ole täyttä varmuutta – hänellä kyllä on pari ideaa siihen, kuka tytön isä saattaisi olla, mutta ei hän ole koskaan vaivautunut selvittämään asiaa. Vaikka Cecestä saattaakin saada melko kevytkenkäisen ja ehkä itsekeskeisenkin kuvan, on hän yleensä kuitenkin ihan mukava. Cecellä on hyvä huumorintaju ja hän rakastaa huonoja vitsejä. Yleensä hänet nähdään aina hymyilemässä ja Cece ei loukkaannu juuri mistään. Hänen kanssaan on yksinkertaisesti helppo tulla toimeen, kun häneen vaan vaivautuu tutustumaan, eikä takerru liikaa hänen huonoihin puoliinsa.
Niin kovasti kuin Cece pitääkin enemmän äitinsä kulttuurista ja taustoista, on hän perinyt ulkonäkönsä pitkälti isältään – Cecestä on selvästi huomattavissa aasialaisia piirteitä. Se jos mikä ärsyttää Cecetä, sillä hän ei koe millään tavalla Vietnamia osaksi itseään ja hän mieluummin näyttäisi aivan keskivertoamerikkalaiselta. Kyllä hän omasta ulkonäöstään pitää, mutta ei pistäisi lainkaan pahitteekseen, jos saisi esimerkiksi eri malliset ja väriset silmät – nykyiset kun ovat tyypilliset ovaalinmalliset ja ruskeat. Cecen hiukset ovat pitkät ja paksut, hän ei ole koskaan suostunut niitä leikkaamaan ja siihen päätökseen hän on tyytyväinen – hiustenlaatu sentään on peräisin äidiltä, Charlenella kun on hyvin samantyyppiset hiukset kuin tyttärellään. Pituutta Cecelle ei ole siunaantunut ihan niin paljon kuin mitä muille perheensä jäsenille, sillä hän on vain 157cm pitkä. Ruumiinrakenteeltaan Cece on muutenkin hoikahko, mutta hänellä on kyllä taipumusta lihoa herkäsi, joten hän pitää vartalostaan huolta säännöllisellä liikunnalla, ettei hänelle pääse kertymään ainakaan kovin montaa ylimääräistä kiloa. Cecen pukeutumiseen kuuluu pitkälti farkut, topit ja t-paidat, mekot, hameet, mitä nyt parikymppiset nuoret ylipäätänsä pukevat. Cece rakastaa meikkaamista ja hiustensa laittoa yli kaiken ja yleensä hän viettääkin vähintään tunnin – yleensä enemmänkin – meikkaamiseen ja laittautumiseen ylipäätänsä. Cece ei kuitenkaan halua olla minkään tyhjäpääbimbon näköinen vaan hän pitää huolta siitä, että hänen meikkinsä ovat näyttävät, mutta kuitenkin asialliset.