Corey Jacob Osment | Born in 15th of February 1987, Phoenix (AZ) | Working as a police officer |
About to get married soon | Lives in Manhattan
Elämää elettiin melko vaatimattomasti, asunto ei ollut kovin hääppöisestä päästä ja kaikkeen ei ollut varaa, mutta aina perhe sai elätettyä toisensa. Coreyn isä Patrick pääsi töihin eräälle autokorjaamolle, kun taas Daniela teki töitä keskustassa ruokakaupan kassana, sillä aikaa Corey oli hoidossa isänsä isovanhempien luona. Ihan tasapainoinen ja reipas nuori poika hänestä kuitenkin kasvoi, hän oli vanhempiensa silmäterä ja he eivät antaneet mitään pahaa tapahtua pojalleen. Kun Corey oli täyttämässä 5 vuotta, syntyi perheen kuopus, Caitlin. Alkuun Corey oli melkoisen kateellinen, kun joutui yhtäkkiä jakamaan huomion pikkusiskonsa kanssa, eikä hän ollutkaan enää kaikista tärkein vanhemmilleen. Pikkuhiljaa kuitenkin huomio siirtyi pois myös Caitlinista, sillä huomio kiinnittyi koko ajan enemmän perheen äitiin, vasta 23-vuotiaaseen Danielaan. Kuopuksen syntymän jälkeen Daniela oli kadonnut täysin omiin maailmoihinsa, eikä hän saanut kunnolla hoidettua kumpaakaan lapsista. Patrick oli huolissaan tyttöystävästään ja yritti parhaansa mukaan auttaa Danielaa kaikessa, missä vain kerkesi ja pystyi. Kukaan ei oikein tiennyt, mikä Danielan poissaolevuuden oli aiheuttanut, sillä aluksi Caitlinin syntymän jälkeen Daniela oli ollut aivan haltioissaan uudesta perheenjäsenestä, eikä mitään merkkejä masennuksesta tai mistään muustakaan ollut havaittavissa.
Osmentien perheen maailma romuttui vuonna 1994, kun perheen kuopus oli vasta hieman vajaa 2-vuotias. Danielan masennusjaksot olivat menneet välillä paremmin, välillä huonommin, mutta viime aikoina oli vaikuttanut siltä, että kaikki kääntyisi sittenkin parhain päin, Daniela oli saanut apua masennukseensa ja vaikutti siltä, että merkkejä parantumisesta olisi. Eräänä viikonloppuna Patrick lähti lapsien kanssa käymään vanhempiensa luona, Daniela oli vakuuttanut pärjäävänsä ja aikoi viettää viikonlopun pitkästä aikaa ystäviensä kanssa. Kun Patrick ja lapset sitten palasivat kotiin, vasta 7-vuotias Corey löysi äitinsä keittiön lattialta makaamasta tajuttomana. Patrick hääti lapset samantien tilanteen tajuttuaan Coreyn huoneeseen ja soitti ambulanssin paikalle, mutta siinä vaiheessa mitään ei ollut enää tehtävissä, Daniela oli jo poissa - ruumiinavauksessa selvisi Danielan kuolleen lääkkeiden yliannostukseen.
Danielan kuoleman jälkeen kaikki tuntui menevän jotenkin sumussa. Corey ei oikeastaan muista kovinkaan paljoa seuraavista vuosista, hän kyllä kävi koulua koko ajan ihan normaalisti, vietti aikaa kavereiden kanssa ja pärjäsikin ihmeen hyvin koulunsa kanssa. Äidistä ei kotona paljoa puhuttu - se ei ollut mikään tabu, mistä ei saanut puhua, mutta kukaan heistä kolmesta ei oikein osannut puhua asiasta mitään. Coreyn muistikuvissa hän oli jo 13-vuotias, kun Caitlin alkoi kysellä häneltä heidän äidistään - millainen äiti heillä oli ollut, miksi äiti oli kuollut. Coreya on aina harmittanut se, ettei Caitlin saanut tutustua Danielaan ja ehkä juuri äidin menettämisen takia Corey on aina ollut todella huolehtivainen siskoaan kohtaan, sillä jotenkin alitajuntaisesti häntä on pelottanut myös siskon menettäminen. Isä kaikeksi onneksi pääsi ylitse pahimmasta surusta ja jaksoi olla myös lapsiensa tukena, vaikka helppoa elämä ei varmasti ollut. Perhe meni päivä kerrallaan eteenpäin, eikä mikään suurempi draama siltä erää kohdannut heidän elämäänsä.
Corey pärjäsi koulussa ihan hyvin, liikunnassa hän loisti parhaiten ja hän kuului lukiossakin koulun koripallojoukkueeseen. Urheilu oli läsnä jokapäiväisessä elämässä ja lukion aikoihin hän myös alkoi haaveilla poliisin ammatista. Ammatista haaveilu ei kuitenkaan ollut ainut muutos nuoren miehen elämässä - kun Corey oli 16-vuotias, alkoi heidän isänsä olla enemmän poissa kotoa milloin minkäkin syyn varjolla. Corey aavisteli jo silloin, että jotain olisi tekeillä ja myöhemmin selvisikin sitten, että Patrick oli löytänyt itselleen uuden naisystävän. Yllättävää kyllä, Coreylla ja Caitlinilla ei ollut oikeastaan mitään vastaan heidän isänsä uutta naisystävää Gisellaa, päinvastoin. Kumpikin olivat vain tyytyväisiä siihen, että isälläkin oli taas joku, jonka kanssa olla onnellinen, vaikka kieltämättä heitä aluksi ihmetytti, sillä Gisella oli Patrickia jonkin verran vanhempi. Gisellan mukana heidän elämään tuli myös naisen kolme lasta: Luke (s. 1980), Laura (s. 1985) ja Chelsea (s. 1987). Corey ja Caitlin ottivat kuitenkin uudet sisarukset ihan hyvin vastaan, Caitlinistakin oli mukavaa, kun hän sai itselleen "uusia isosiskoja", niinkuin hän itse aikoinaan sanoi.
Corey sai käytyä lukion ihan hyvin arvosanoin loppuun asti ja kun hän aloitteli poliisikoulussa, tuli kuvioihin mukaan myös hänen ensimmäinen kunnon tyttöystävänsä, Amanda. Pariskunta seurusteli ihan tosissaan ja viettivät kaiken mahdollisen ajan yhdessä, jopa yhteisestä tulevaisuudesta oli puhetta. He etsivät yhteistä asuntoa, suunnittelivat, kuinka monta lasta haluaisivat ja vuoden seurustelun jälkeen Corey jopa pyöritteli päässään ajatusta kosinnasta. Kaiken tosiaan piti olla täydellistä, mutta sitten Amanda pudotti varsinaisen pommin ilmoille - hän oli Coreylta salaa hakenut Lontooseen kouluun ja nyt hänet oli sitten hyväksytty kyseiseen kouluun. Corey oli tottakai iloinen Amandan puolesta moisesta mahdollisuudesta, mutta hän ei silti voinut olla tuntematta myös pettymyksen ja vihan tunteita. Hän ei voinut ymmärtää, kuinka Amanda oli voinut salata häneltä niin ison asian ja tehdä päätöksen hänen selkänsä takana. Tottakai Amandan olisi pitänyt kertoa suunnitelmistaan Coreylle, hehän suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja Amanda päätti sitten tehdä näin! Amanda kyllä vakuutteli, että päätös ei mitenkään liittynyt heidän suhteeseensa ja hän ei vain uskaltanut kertoa asiasta mitään. Loppujen lopuksi Amanda lähti kuin lähtikin Lontooseen seuraavana syksynä ja jouluun asti pariskunta jaksoi ylläpitää kaukosuhdettaan, mutta joulun kunniaksi Amanda sitten ilmoitti löytäneensä Lontoosta uuden miehen ja Coreyn ei paljoa tarvitsisi soitella perään.
Amandan jälkeen Corey on ollut hieman varovaisempi naisten suhteen, mutta ei hän sentään täysin ole toivoaan rakkauden suhteen menettänyt. Hän kyllä uskoo löytävänsä vielä joskus jonkun mukavan naisen, jonka kanssa olla tosissaan, mutta sen aika vain ei ole ollut vielä. Amandasta ylitse pääseminen tosin oli melkoisen vaikeaa, mutta onnekseen Coreylla oli laaja tukiverkosto, varsinkin oma pikkusisko ja isän naisystävän tyttäret ovat olleet Coreylle todella suuri tuki ja turva kaiken keskellä. Caitlinin tuesta Corey varsinkin on ollut todella kiitollinen ja hän päässyt myös näyttämään sen kiitollisuuden vastavuoroisesti omalla tuellaan - noin vuosi sitten Caitlinille alkoi ilmestyä epämääräisiä oireita aina väsymyksestä pahoinvointiin ja laihtumiseen. Ruoka ei vain uponnut, Caitlin pyörtyili koulussa, eikä hän jaksanut tehdä enää juurikaan mitään. Patrick alkoi huolestua koko ajan enemmän tyttärestään ja hän raahasi Caitlinin milloin mihinkin tutkimuksiin ja puolen vuoden jälkeen lopulta selvisi, mikä Caitlinilla oli - Caitlinilta löytyi aivokasvain. Kasvaimen löytö oli täysin shokki koko Osmentien perheelle ja varsinkin Corey tunsi itsensä todella epätoivoiseksi tilanteen keskellä. Caitlin itsekkin oli tottakai järkyttynyt, mutta samaan aikaan helpottunut. Tottakai tieto kasvaimesta oli pelottava, mutta nyt ainakin tiedettiin, mikä hänen oireilunsa aiheutti ja hän alkoi saada asianmukaista hoitoa.
Caitlin on nyt taistellut puolisen vuotta syöpänsä kanssa ja toisinaan on parempia päiviä, toisinaan vähän huonompia. Corey on koko ajan pysynyt siskonsa tukena ja hän on ollut lähes jokaisella Caitlinin sairaalareissulla mukana. Pelko siskon menettämisestä on todella suuri, mutta hän ei kauheasti halua edes ajatella asiaa siltä kantilta - hänen siskonsa on taistelija ja koko perhe on tuudittautunut ajatukseen siitä, että Caitlin kyllä tulee selviämään. Siskonsa tukemisen ohessa Corey suorittaa viimeisiä opintojaan poliisikoulussa, sekä elelee suhteellisen normaalia poikamieselämää. Mikään kiire vakiintumiselle tai millekkään muullekkaan hänellä ei ole, vaan hän ottaa kaiken päivä kerrallaan - päivä kerrallaan elämisen hän tosiaan on saanut oppia ihan kantapään kautta, mutta Corey uskoo, että tie voittoon käy vaikeuksien kautta.
Jos Corey ajatteli asioista positiivisesti vielä Caitlin sairastumisen jälkeen, ne ajatukset saivat heittää sitä kuuluisaa häränpyllyä vain vuosi Caitlinin sairastumisen jälkeen, sillä lääkärit kertoivat, että Caitlin ei tulisi enää parantumaan ja tyttö sai vain pari vuotta elinaikaa. Asia ahdistaa Coreya suuresti ja monet kerrat hän on jopa itkenyt siskonsa kohtaloa, mutta Caitlinin edessä hän yrittää olla vahva ja näyttää jaksavansa. Helpotusta raskaaseen elämään tuli kuitenkin loppukesästä 2012, kun Corey tutustui itseään muutaman vuoden nuorempaan Josieen. Mitään vakavaa suhdetta hän ei ollut etsimässä, eikä hän olisi koskaan ajatellut alkavansa suhteeseen vasta eronneen yksinhuoltajaäidin kanssa. Muutamien tapailujen jälkeen Corey ja Josie kuitenkin sopivat alkavansa seurustellu, eikä Corey oikeastaan voisi olla tyytyväisempi tilanteeseen. Loppuvuodesta Coreyn elämä muuttui myös toisella tavalla - hän valmistui vihdoin ja viimein poliisiksi. Vain pari kuukautta myöhemmin iloa elämään toi myös kaksoisveli Casey, joka muutti pitkän ajan jälkeen takaisin Phoenixiin, pelattuaan ensin pitkään jalkapalloa Espanjassa.
Elämä ei ole aina ollut helppoa Osmentien elämässä ja sitä se ei ollut tässäkään tapauksessa. Patrick keksi, että Caitlin voisi lähteä hoitamaan syöpäänsä erikoisklinikalle New Yorkiin ja koko perhe tuntui olevan yhtä mieltä asiasta. Coreyn mielestä idea oli toki hyvä, mutta hän ei pitänyt ajatuksesta, että joutuisi olemaan pikkusiskostaan erossa - niimpä hän kävi pitkät keskustelut niin Caseyn kuin Josienkin kanssa ja lopulta koko kolmikko päätyi muuttamaan myös New Yorkiin. Corey oli saanut työtarjouksen kaupungista, Caseykin voisi jatkaa pelaamista uudessa kaupungissa ja pääasia olisi, että Osmentin veljekset saisivat olla lähellä Caitlinia.
Luonteeltaan Corey on melkoisen menevä henkilö. Ei hän aina ole jossain juoksemassa, mutta toisinaan Corey ahdistuu, jos hänellä ei ole edes jotain menoa tiedossa. Naisissa hän ei erityisemmin jaksa juosta, mutta muuta vipinää ja sutinaa pitää olla meneillään, ettei elämä kävisi liian tylsäksi. Muiden poliisikoululaisten kanssa tulee toisinaan juostua vähän liiankin kanssa yöelämässä, mutta Corey ajattelee, että hänen on parempi mennä ja tehdä nyt mitä huvittaa, koska vakiintumisen ja rauhoittumisen aika on sitten joskus myöhemmin. Hän ei myöskään halua tulla niin nuorena vanhemmaksi kuin mitä hänen omat vanhempansa tulivat. Toisaalta Corey on tyytyväinen siitä, että hänellä ei ole isänsä kanssa ihan hirveän suurta ikäeroa, mutta hän myös näki, mitä nuori vanhemmuus aiheutti hänen äidilleen. Vaikka Corey muuta yleensä väittääkin, on hänellä melko paha menettämisen pelko. Hän on jo menettänyt äitinsä sekä tyttöystävänsä, eikä siskonkaan menettäminen ole tällä hetkellä kovin kaukana. Corey kuitenkin on päättänyt pysyä vahvana ja uskoa siihen, että ihminen saa kannettavakseen tasan sen verran kuin pystyy kantamaan. Pieniä uskovaisenkin piirteitä Coreysta toisinaan löytyy, sillä hän uskoo, että kaikille on olemassa jokin suunnitelma ja että joku ylempi voima ohjailee kaikkien elämää edes jossain määrin. Toisinaan Corey käy myös kirkossa, sillä kokee sen tuovan edes jotain helpotusta Caitlinin sairauden keskellä.
Voisikin sanoa, että luonteeltaan Corey on myös äärimmäisen huolehtivainen. Hän haluaa aina olla perheensä tukena ja varmistua siitä, että kenellekkään ei tapahdu mitään pahaa. Caitlinin perään Corey on nykyään lähes hysteerinen, sillä hän pelkää niin kovasti, että pian siskolle tapahtuu jotain. Nykyään valvovan silmän alla on myös tyttöystävä Josie ja tämän poika Elliot. Josie on Coreyn silmäterä ja varsinkin nuoren iän takia Corey on jatkuvasti huolissaan tyttöystävänsä jaksamisesta pienen lapsen kanssa - Corey on joutunut todistamaan, mitä hänen äidilleen tapahtui stressin alla, eikä hän antaisi itselleen ikinä anteeksi, jos Josielle tapahtuisi jotain vastaavaa. Mitenkään rasittavalla tavalla huolehtivainen Corey ei kenestäkään ole ja mustasukkaisuus ei kuulu hänen luonteenpiirteisiinsä, hän vain haluaa suojella läheisiään.
Ulkonäöltään Corey on ehkä hivenen ulkomaalaistaustaisen näköinen. Mieheltä on jo nuoruudessa monta kertaa tultu kysymään, onko Coreylla sukulaisia jossain Yhdysvaltojen ulkopuolella, mutta mies on aika vakuutellut olevansa täysin amerikkalainen. Ainut viite ulkomaalaisuuteen on isän italialainen naisystävä, mutta Coreyssa ei ole ripaustakaan ulkomaalaistaustaa. Coreylla on sinertävän vihreät silmät, sekä ruskeansävyiset hiukset. Pituutta mieheltä löytyy melkoisen paljon, sillä hän on jopa 192cm pitkä. Nuorempana häntä hieman ärsytti se, miten pitkä hän oikein on, mutta nykyään hän on täysin sujut asian kanssa, vaikka on yleensä lähes kaikkia ainakin hieman pidempi. Coreyn pukeutumistyyli on melkoisen rento, yleensä hänellä on vain joku rento kauluspaita, t-paita sekä farkut jalassa. Mies kyllä pitää ulkonäkönsä kunnossa ja hän käy säännöllisesti salilla, että kroppa pysyisi hyvässä kunnossa. Myös tuleva poliisin ammatti vaatii hyvää kuntoa ja jo senkin takia Corey pitää huolen siitä, että hän ei vain pääse lihoamaan.