Syntynyt toukokuun 19. päivänä vuonna 1978, Arizonan Phoenixissa.
Perheeseen kuuluu tällä hetkellä lähinnä vain pikkuveli Sam (s. 1990) ja pikkusisko Lauren (s. 1990) sekä siskontytär Mia (s. 2007).
Opiskellut aikoinaan oikeustieteellisessä, työskentelee tällä hetkellä yleisenä syyttäjänä New Yorkin syyttäjänvirastossa.
Hetero, kihloissa Cameron Monroen kanssa
Suru joskus käy ja ikävää riittää, kantaa laineet laivatkin. Mistä mun pitäis ketäkin kiittää, jossain on kai vastauskin
Kaksosten syntymän jälkeen asiat sitten muuttuivat. Kaikilla oli aina kotona kiire, eikä asiaa auttanut se, että Heather kärsi jonkin asteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Masentuneisuuskausi meni kaikkien onneksi muutamassa viikossa ohitse, mutta hyvin pian sen jälkeen Samson – tutummin Sam – alkoi itkeä jatkuvasti. Poika ei rauhoittunut yhtään millään vaan itki lähes tauotta. Neljän kuukauden iässä viimein selvisi, että Sam kärsi koliikista. Heather oli täysin loppuun ajettu kaksosten kanssa ja 12-vuotias Melissa yritti olla mahdollisimman paljon äitinsä apuna, mutta hänelläkin oli samaan aikaan koulu, jossa hän oli halusi pärjätä. Oikeastaan vasta ensimmäisen vuoden jälkeen tilanne alkoi helpottua ihan kunnolla ja hetken aikaa koko perhe saattoi henkäistä helpotuksesta. Kun kaksoset alkoivat olla muutaman vuoden iässä, vanhemmat kiinnittivät huomiota siihen, että varsinkin Sam oli hyvin vilkas lapsi. Pojalla riitti aina intoa ja energiaa juosta milloin mihinkin suuntaan ja puhettakin tuli vaikka kuinka kamalasti. Varsinkin Heatherin hermot olivat koetuksella ja Andrew'kin pakeni kotitilannetta todella paljon töihinsä. Melissa oli aina kiltisi sisarustensa kanssa ja piti huolen siitä, että kaksosilla oli kaikki hyvin, jos vanhemmat eivät jaksaneet lapsiaan hoitaa. Hyvin pian koulun aloittamisen jälkeen Heather sitten vei poikansa lääkärin tutkittavaksi, sillä koulussa oli alettu epäillä, että Samilla olisi ainakin jonkin asteinen keskittymishäiriö. Lopulta lääkärien tutkimusten jälkeen todella selvisi, että Samilla oli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD. Samin käytökselle saatiin selitys ja asiat parantuivat taas hetkellisesti.
Samoihin aikoihin Melissakin jo valmistui erinomaisin arvosanoin high schoolista - lukioaika Melissalla oli mennyt kotitilanteesta huolimatta suhteellisen tasapainoisesti, hänellä oli aina ollut tarpeeksi ystäviä, hän seurusteli pariinkin kertaan ja opiskeli ahkerasti. High schoolinsa aikana Melissa olikin jo päättänyt, että hän lähtisi opiskelemaan oikeustieteelliseen ja tavoitteena hänellä oli juristin ammatti. High schoolin jälkeen Melissa pääsikin Phoenixin yliopistoon oikeustieteelliseen ja opiskelut hän aloitti innoissaan – myös sen takia, että hän pääsi muuttamaan kotoa pois yliopiston kampukselle. Vihdoinkin hän sai olla rauhassa ilman vanhempien valvovaa silmää ja ennen kaikkea, kahta pientä lasta jaloissaan. Vaikka Melissa sisaruksiaan rakastikin, ei hän aina olisi jaksanut olla lapsenvahtina kotona, kun kaverit menivät muissa menoissa. Pari vuotta Melissa sai opiskella kaikessa rauhassa – no, ainakin melkein, sillä hän tiesi, ettei kotona mennyt erityisen hyvin. Hän kuitenkin oletti, että kotona oli kaikki edes suhteellisen normaalisti, vaikkakin äiti aina toisinaan soitteli hänelle ja jaksoi lähes joka kerta puhua siitä, että Andrew'lla oli taatusti suhde jonkun naisen kanssa, kun miestä näkyi niin harvoin kotona. Melissa yritti aina rauhoitella äitiään ja puhua isänsä puolesta – isä vain työskenteli kovasti vaimonsa ja lastensa takia, mutta samalla myös halusi hieman rauhoitella hermojaan, sillä kotona oli aina kiireistä. Joulukuussa 2001 sitten alkoi tapahtua. Melissa oli käymässä koululla viimeisiä tenttejään ennen kauan odotettua joululomaa, kun hän sai puhelun poliisilta – Heather oli ampunut Andrew'n, eikä mitään ollut tehtävissä isän hyväksi. Järkytys tietenkin valtasi Melissan mielen, mutta myös huoli, sillä hän pelkäsi, että myös Samille ja Laurenille oli tapahtunut jotain. Pikkusisarukset olivat kuitenkin olleet tapahtuman aikaan isovanhemmillaan hoidossa, joten heillä ei ollut mitään hätää. Heather sen sijaan oli pidätettynä epäiltynä miehensä murhasta ja loppujen lopuksi nainen myönsi, että se oli tarkkaan harkittu ja suunniteltu teko, eikä hän ollut siitä edes pahoillaan. Tuo päivä muutti koko Reedin perheen elämää lopullisesti ja tapahtumia oli aluksi todella vaikea käsittää. Vielä edellisenä päivänä kaikki oli ollut normaalisti, Melissa oli ollut kotona käymässä ja mikään ei antanut vihjettä siitä, että äiti oli suunnitellut moista tekoa. Alkuun Melissa ei tiennyt, mitä olisi asiasta tuntenut – hän lähinnä tsemppasi itsensä viimeisiä tenttejä varten ja joululoman alettua hän halusi viettää tilanteeseen nähden parhaan mahdollisen joulun pikkusisaruksiensa kanssa.
Andrew'n kuoleman jälkeen alkoi pitkät ja piinaavat oikeuden käynnit niin Heatherin tuomiosta kuin lasten huoltajuudesta. Melissa teki kaikkensa, että hän pääsisi sisarustensa huoltajaksi ja kaikeksi onneksi oikeus oli hänen puolelleen. Melissasta tuli Samin ja Laurenin virallinen huoltaja, kun taas Heatherin tuomio oli life imprisonment without the possibility of parole – elinkautinen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Melissan mielestä tuomio ei ollut aivan täysin oikein ja vuosia myöhemmin hän suostuikin myöntämään Samille ja Laurenille, että toivoi äidin saavan kuolemantuomion, sillä nyt lapset joutuvat edelleen kärsimään siitä tiedosta, että äiti on elossa ja samassa maassa, eikä todennäköisesti edes kadu tekojaan. Elämää jatkettiin kuitenkin eteepäin parhain mahdollisin keinoin ja Melissakin pääsi jatkamaan opintojaan. Urahaaveet olivat kuitenkin muuttuneet, sillä aiemmin Melissa oli haaveillut asianajajan ammatista, mutta jatkuvien oikeudenkäyntien aiheuttamana hän kiinnostui yhä enemmän yleisen syyttäjän ammatista ja sille tielle Melissa lopulta päätyi, sillä lähes heti valmistumisensa jälkeen Melissa sai töitä Phoenixin syyttäjänvirastosta. Suhteellisen normaaliksi muuttunutta elämää järkytti seuraavan kerran Laurenin ilmoitus loppuvuodesta 2006 – vasta 16-vuotias Lauren oli raskaana, eikä tiennyt tulevan lapsensa isääkään aivan varmaksi. Aluksi Melissa tietysti järkyttyi ja hän syytti myös itseään siitä, ettei ollut kiinnitänyt tarpeeksi huomiota sisaruksiinsa, vaikka oli kyllä itsekkin huomannut sen, että Lauren pyöri hieman epämääräisissä piireissä. Melissa kuitenkin lupasi sillä pikkusiskonsa tukena Laurenin päätöksestä riippumatta ja lopulta Lauren päätti pitää lapsen. Loppukesästä 2007 Reedit sitten saivat pitkästä aikaa perheeseensä onnellisia uutisia, kun Laurenin tytär Mia syntyi ja pääsi samantien koko perheen silmäteräksi.
Reedien elämä oli suhteellisen rauhallista – Mian syntymä rauhoitti Laurenia, Sam oli alkanut hääriä yhä enemmän oman bändinsä kanssa ja Melissa pärjäsi työssään. Pärjäsi oikeastaan niin hyvin, että loppuvuodesta 2011 hän päätti lähinnä kokeilun halusta hakea avoinna ollutta syyttäjän virkaa New Yorkista saakka. Ei hän ihan tosissaan uskonut saavansa paikkaa, mutta pian hakemuksen jättämisen jälkeen hänet kutsuttiin haastatteluun ja juuri ennen joulua hänelle ilmoitettiin, että työt alkaisivat vuoden vaihteen jälkeen. Melissalle tuli kiire järjestellä asiansa kuntoon Phoenixissa ja kaikessa työtohinassaan Melissa alkoi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että Lauren jäisi yksin Phoenixiin, sillä Samkin oli muuttanut Los Angelesiin bändinsä perässä. Lauren kuitenkin vakuutteli pärjäävänsä ja niimpä Melissa yritti hieman rauhoitella omia hermojaan seuraamalla omia unelmiaan, niinhän hänen sisaruksensakin tekivät. Vuoden 2012 Melissa siis aloitti New Yorkissa uudessa työpaikassa ja kovin montaa viikkoa hän ei kerennyt seurustella, kun hän tutustui töidensä ohella tuomarina työskennellessään Cameron Monroeen. Melissa oli aina vakuutellut itselleen, että työpaikkaromanssit eivät olleet viisaita, mutta koska hän ja Cameron eivät varsinaisesti työskennelleet samassa paikassa, Melissa suostui Cameronin treffipyyntöön. Yhdet treffit johtivat pian seuraaviin ja tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi. Jopa niinkin nopeasti, että vain puoli vuotta myöhemmin Melissa huomasi vastaavansa myöntävästi Cameronin kosintaan. Häitä alettiin suunnitella, mutta suunnittelu sai jäädä hetkeksi saman syksyn aikana, sillä Melissa huomasi olevansa raskaana. Raskaus oli iloinen uutinen pariskunnan kummallekkin osapuolelle ja lapsi päätettiin pitää. Onnea ei saanut kuitenkaan jatkua pitkään vaan hieman ennen joulua Melissa koki keskenmenon. Pettymys ja suru oli suuri, eikä sinä jouluna naista piristänyt edes pikkusisarusten vierailu New Yorkissa.
Melissa ja Cameron päättivät, että uutta lasta ei yritettäisi hetkeen, mutta jo alkukeväästä Melissa teki jälleen positiivisen raskaustestin. Asiasta iloittiin varovaisen innostuneesti, mutta myöskään tälläkään kertaa onni ei ollut heidän puolellaan vaan toinenkin raskaus päättyi keskenmenoon. Kaikki raskaushaaveet päätettiin jättää hetkeksi ja seuraavan kerran he uskalsivat yrittää lasta vasta puolen vuoden jälkeen – hyvin pian heillä jälleen tärppäsi, mutta Melissa ei enää osannut iloita asiasta vaan hän pelkäsi jatkuvasti, että jotain sattuisi. Raskaus kuitenkin eteni ja raskauden puolessa välissä Melissa uskalsi jo toivoa, että ehkä kaikki kääntyisi tällä kertaa hyväksi. Uuden vuoden jälkeen Melissalla oli rakenneultrassa käynti, jota hän odotti tietysti innoissaan, tällä kertaa kun Cameronkin kerkesi töiltään mukaan. Neuvolassa kuitenkin odotti uutinen, jota he olivat ajatelleet vain pahimmissa painajaisissaan – ultrassa ei kuulunut sikiön sydämenääniä. Synnytys käynnistettiin muutamaa päivää myöhemmin ja pariskunnan pienelle tyttärelle pidettiin perhepiirin kesken hautajaiset. Sen hetken jälkeen mikään ei ole enää ollut Melissan ja Cameronin elämässä ennallaan, kumpikaan kun ei oikein ole osannut puhua tyttären kuoleman aiheuttamasta surusta kunnolla vaan kumpikin on sulkeutunut omaan kuoreensa. Kumpikin ovat myös keskittyneet vain omiin töihinsä ja kotona ei käydä nykyään enää kuin kääntymässä. Pariskunnan salamarakkaus onkin vastoinkäymisten myötä hiipunut jatkuvalla tahdilla ja pikkuhiljaa Melissakin on alkanut ymmärtää, että heidän suhteensa ei ehkä enää ole pelastettavissa – sitä hän ei vain ole osannut kertoa Cameronille.
Se on pelkkä harha, perätön luulo, toiset hölmöt uskoo niin
Perhekeskeisyys on aina kuulunut Melissan luonteeseen. Jo nuorempana hän oli jatkuvasti auttamassa vanhempiaan Samin ja Laurenin hoitamisessa ja hänellä oli läheiset välit koko perheensä kanssa. Iän myötä välit äidin kanssa hieman viilenivät, mutta isäänsä Melissa onnistui säilyttämään hyvät välit ja ehkä juuri senkin takia isän kohtalo kirpaisi Melissaa todella pahasti. Melissa ei ole voinut missään määrin ymmärtää äitinsä tekoa ja vaikka asia ei pyörikkään enää päivittäin hänen mielessään, on aihe kuitenkin edelleen kipeä. Ikävä isää kohtaan on suuri ja toisinaan Melissa voi sanoa jopa kaipaavansa äitiään – hän muistaa sisaruksista parhaiten myös ne hyvät hetket, eikä pelkästään sitä poissaolevaa ja surullista äitiä, joka ei jaksanut keskittyä perheestään huolehtimiseen. Melissa tietää, että Heather osasi kyllä olla hyvä äiti, mutta synnytyksen jälkeinen masennus vain romahdutti korttipakan kasaan, eikä sitä saatu enää korjattua. Siitäkään huolimatta Melissa ei hyväksy äitinsä tekoa, mutta sääliä hän tuntee. Jos Heather olisi ymmärtänyt oman tilanteesta ja olisi uskaltanut pyytää apua, saattaisi heidän elämänsä olla tällä hetkellä todella erilaista. Toisinaan Melissa on myös syytellyt itseään, sillä hän oli kuitenkin jo täysi-ikäinen ja asui omillaan, ehkä hänen olisi pitänyt ymmärtää, että kaikki ei ollut hyvin – pahinta Melissan mielestä kuitenkin on, että hän oikeasti näki, että kaikki ei ollut kohdallaan, mutta hän oletti, että äiti kyllä pyytäisi apua, jos sellaista sattuisi kaipaamaan. Äitinsä virheistä Melissa on kuitenkin ottanut opikseen ja hän on luvannut itselleen, että jos hän koskaan onnistuu lapsia saamaan, hän ei ikinä tee samoja virheitä kuin äitinsä – hän ei edes osaa kuvitella tilannetta, että satuttaisi omaa perhettään, oli tilanne mikä tahansa.
Lapsettomuus on sattunut Melissaan pahemmin kuin hän suostuu kenellekkään edes myöntämään. Melissa on pienestä pitäen ajatellut, että hän haluaa ison perheen ympärilleen ja keskenmenot ovat satuttaneet häntä todella pahoin. Melissa on jo myöntänyt itselleen, että hän ei ehkä koskaan tule saamaan lapsia, mutta ajatus tuntuu silti edelleen pahalta. Myös parisuhteen kariutuminen on tuntunut mielettömän pahalta, mutta Melissa ei ole ollut vielä valmis luovuttamaan hänen ja Cameronin suhteen kanssa. Jossain syvällä sisimmässään Melissa kuitenkin ajattelee, että hänen ja Cameronin pitäisi vain osata jo irroittaa, jotta kumpikin voisi vielä löytyy oman onnensa jostain muualta. Melissa haluaakin ajatella, että ehkä hän vielä joku päivä löytää jonkun, jonka kanssa pystyy olemaan onnellinen vaikka lapsettomanakin – pohjimmiltaan Melissa kun on romantikko, hän ei halua uskoa, että hän joutuu oikeasti viettämään koko elämänsä joko onnettomassa suhteessa tai kokonaan yksin.
Vaaleahiuksinen ja vihreäsilmäinen Melissa on kiinnittänyt aina huomiota siellä, missä on ikinä liikkunutkaan. Vain 160 senttimetrinen Melissa käyttää aina korkokenkiä ja vaatteet on viimeisen päälle mietittyjä, sillä missä tahansa räteissä hän ei kotoa poistu. Mitenkään pinnalliseksi Melissa ei itseään lukisi, mutta jo hänen ammattinsa puolesta hänen pitää pukeutua siististä ja se asiallinen pukeutuminen on tarttunut myös vapaa-ajalle. Rahaakaan naiselta ei puutu, kiitos hänen työnsä, joten Melissan mielestä hänellä on kaikki oikeus käyttää rahaa vaatteisiin, meikkeihin ja ulkonäköönsä ylipäätänsä niin paljon kuin hän ikinä haluaakaan. Nuorena kotona rahaa ei ollut niin paljoa, eikä Melissa silloin voinut pukeutua ihan täysin oman mielensä mukaan, joten hän ottanut aikuisuuden iloista kaiken mahdollisen irti. Vaatteita Melissalla onkin läjäpäin ja eniten hän käyttää erilaisia mekkoja, töissä myös siistejä jakkupukuja. Kengät ovat Melissan heikkous, samoin meikit. Korujakin Melissalla on taatusti enemmän kuin naisilla keskimäärin. Jotain turhamaisuuksiakin Melissa harrastaa, sillä hänellä on tekokynnet ja valkaistut hampaat, joskus hän on enemmän tai vähemmän tosissaan miettinyt myös silikonien ottamista, mutta idea on ainakin toistaiseksi jäänyt vain ajatuksen tasolle. Ulkonäkökeskeisestä ihmisestä voidaan kuitenkin jokatapauksessa puhua.