Maisie Young | 03/08/1989, New Orleans, Louisiana | - | Sinkku
Connor Sparks syntyi perheensä vanhempiensa Rickin ja Vickien esikoiseksi marraskuun 14. päivänä 1990. Lapsi oli ollut toiveissa jo pidemmän aikaa, joten Connorista tuli samantien vanhempiensa silmäterä. Ainoaksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan vain kaksi vuotta myöhemmin perheeseen syntyi Cooper ja ei mennyt kuin kolme vuotta, kun syntyi vielä kuopukseksi ja samalla perheen ainoaksi tytöksi jäänyt Ava. Lapsuus Minnesotan Minneapoliksessa oli rauhallista aikaa, mitään suuria kriisejä elämään ei mahtunut. Ehkä juuri pienistä ikäeroista johtuen sisarukset olivat keskenään pienestä pitäen todella läheisiä – siellä missä oli Connor, oli myös Cooper ja Ava. Ketään ei jätetty yksin ja jos joku erehtyi sanomaan kenestäkään kolmikon jäsenestä puoltakaan pahaa sanaa, sai tämä kuulla kunniansa.
Connorin nuoruuden suurin käänne kohta oli kesäleiri Floridan Orlandossa vuonna 2004. Poika ei olisi edes halunnut lähteä koko leirille, sillä 14-vuotiaalla pojalla olisi ollut parempaakin tekemistä kuin lähteä jollekkin tylsälle leirille. Leirin aikana hän kuitenkin tutustui moniin uusiin ihmisiin ja sai paljon uusia kavereita, joista tärkeimmäksi muodostui vuotta nuorempi Vanessa. Jotain ihastustakin oli ilmassa ja leirin päätteeksi ensisuudelmatkin oli jo vaihdettu ja yhteyttä luvattiin pitää. Vielä kesäloman päätteeksi Vanessa tuli käymään Minneapoliksessa Connorin luona ja sopivat he seurustelustakin. Kummankin vanhempien mielestä kaksikon suhde oli suloinen, mutta kukaan ei varsinaisesti uskonut, että suhde kestäisi kuukautta pidempään. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun suhde vain jatkui jatkumistaan – junior high school tuli käytyä, samoin high school ja lopulta alkoivat jatko-opinnot. Vanessa muutti Minneapolisiin ja yhdessä he Connorin kanssa etsivät ensimmäisen yhteisen kotinsa. Kovin hääppöinen heidän kerrostaloyksiönsä ei ollut, mutta elämä oli kuitenkin mukavaa. Connor opiskeli ensihoitajaksi, Vanessa puolestaan aloitti vuotta myöhemmin sairaanhoitajaopinnot.
Elämä muuttui kesällä 2013. Sparksin sisarukset olivat lähteneet yhteiselle reissulle ja matka jatkui pitkälle iltaan. Tunnelma oli leppoinen, mutta yhtäkkiä illan hämärässä vastaantuleva auto ajautui heidän kaistalleen. Connor oli kuskina, eikä hän kerennyt reagoida tarpeeksi nopeasti vaan he ajoivat kolarin. Kaikki kolme joutuivat sairaalaan ja pahimmat vammat oli saanut pelkääjänpaikalla istunut Ava. Ava ei tullut onnettomuuden jälkeen enää kertaakaan tajuihinsa vaan sairaalassa sisko menehtyi vammoihinsa. Tuosta hetkestä voidaankin sanoneen Sparksin perheen alamäen alkaneen. Cooper oli selvinnyt heistä vähimmällä vammoilla, kun taas Connor oli vahingoittanut selkänsä pahoin. Aluksi ajateltiin, että kyseessä ei olisi mitään liian vakavaa, mutta lopulta jo loppuvuoden aikana Connor oli käynyt kahdessa eri selkäleikkauksessa. Seuraavan vuoden puolella tuomio alkoi olla jo selvä – kolmannen leikkuksen jälkeen alkoi nimittäin näyttää siltä, että Connorin selkä ei tulisi enää olemaan entisensä. Onnettomuudesta lähtien sairauslomalla ollut Connor sai kuulla lääkäreiltä sen, mitä hän oli eniten pelännyt, hän ei voisi enää jatkaa työskentelyä ensihoitajana tai tehdä mitään muutakaan fyysisesti raskasta työtä.
Vuoden aikana Connor ja Cooper olivat etääntyneet huomattavasti toisistaan. Onnettomuudesta ei oikeastaan puhuttu, ei, vaikka Connor yritti. Vaikka Cooper ei sitä ääneen sanonutkaan, Connor on ollut koko ajan varma siitä, että Cooper syyttää häntä onnettomuudesta. Ja niin syyttää Connor itsekin itseään. Saman vuoden aikana Connor etääntyi huomattavasti myös Vanessasta ja syksyyn mennessä Vanessa oli kantanut tavaransa ulos yhteisestä kodista ja muuttanut takaisin Floridaan. Myös Cooper päätti lähteä Minneapoliksesta pois – pikkuveli muutti New Yorkiin asti, koulunkin tämä oli lopettanut. Sparksien vanhemmat eivät voineet kuin avuttomana katsoa vierestä, kun kummankin heidän poikansa elämä tuntui luisuvan hiljalleen alamäkeen.
Nykypäivänä Connor on hieman yrittänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Connorin elämänkatsomukseen ei ole koskaan kuulunut jäädä tuleen makaamaan ja muutaman itsesäälissä rypeneen vuoden jälkeen Connor on päättänyt laittaa elämänsä järjestykseen. Neljäs leikkaus oli 2016 keväällä ja samaisena vuonna Connor myös haki kouluun, itseasiassa juuri New Yorkiin. Markkinoinnin opinnot alkavat kesän jälkeen ja siihen mennessä Connorin pitäisi löytää itselleen asunto ja mahdollisesti myös työ. Tavoitteena on myös saada välit kuntoon Cooperin kanssa.
Connor on aina ollut äärimmäisen vastuuntuntoinen. Hän on pitänyt yllä niin kaverisuhteita kuin hyviä arvosanoja koulussa, eikä hän esimerkiksi high schoolin aikana juurikaan lintsannut koulustakaan. Bileissä hän toki pyöri muiden tapaan, mutta hän piti aina huolen siitä, että koulu tuli käytyä kunnialla, sillä hän halusi päästä opiskelemaan itselleen hyvän ammatin. Ensihoitajan ammatti olikin Connorin lapsuudenhaave ja kun hän sai tietää päässeensä opiskelemaan, ei riemulla ollut rajoja. Opiskeluaika oli Connorin mielestä äärimmäisen mielenkiintoista ja juuri sopivan haastavaa. Työpaikankin hän onnistui saamaan heti valmistumisensa jälkeen ja työtään Connor rakasti. Hän oli varma, että tekisi työtä loppuelämänsä ajan, mutta ikävä kyllä hänen puolestaan päätettiin toisin.
Siskon kuolema oli Connorille raskas paikka. Aluksi hän ei olisi edes halunnut uskoa ja hyväksyä koko asiaa, vielä hautajaisissakin hän tunsi itsensä lähes turraksi, sillä tuntui käsittämättömältä, että kirkon etuosassa olevassa arkussa tosiaan makasi hänen oma pikkusiskonsa. Kun Avan kuolema alkoi iskeytyä Connorin tajuntaan, alkoi hän myös tajuta sen, että hän oli tosiaan itse ajanut sen kolarin. Poliisin tutkimuksissa selvisi varsin nopeasti, että kolarin aiheuttaja oli Sparksien autoa vastaan ajanut rattijuoppo, mutta se ei ole Connorin oloa juuri helpottanut vaan hän on syytellyt kaikki nämä vuodet itseään. Connor ei ole oikein osannut vieläkään tehdä rauhaa itsensä kanssa asian suhteen, eikä asiaa auta sekään, että välit Cooperiin ovat etääntyneet. Mitä taas tulee työkyvyn menettämiseen, Connor ei edes pysty puhumaan aiheesta. Leikkaukset lamaannuttivat Connorin täysin ja ensimmäisen vuoden ajan vanhemmat taisivatkin pelätä, että Connor masentuu – terapiaakin he ehdottivat, mutta Connor ei suostunut. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että uusia leikkauksia ei ole tulossa, mutta selkävamma on pysyvä. Raskasta työtä Connor ei enää pysty tekemään ja Connor on saanut tottua jokapäiväiseen kipuun, joka voimistuu aina iltaa kohden, varsinkin, jos päivän aikana on tullut liikuttua paljon. Connorilla onkin siis käytössään lääkitys, joka kestää loppuelämän ajan.
Kaveriporukastaan Connor on aina ollut se ilopilleri ja vitsiniekka, mutta moiset piirteet ovat hieman karistuneet kuluneiden vuosien myötä. Aiemmat harrastuksetkin ovat jääneet ja Connorin on ollut yhä helpompi jäädä kotiin makoilemaan kuin lähteä ulos muiden kanssa. Kaikeksi onneksi Connorin ystävät ovat sitkeästi raahanneet Connoria mukaansa milloin mihinkin ja siitä Connor on ystävilleen kiitollinen. Ystävät ovatkin olleet hieman huolissaan siitä, miten Connor pärjää New Yorkissa, mutta he ovat päättäneet luottaa siihen, että puheliaan luonteensa ansiosta Connor onnistuu keräämään itselleen hetkessä uusia ystäviä.
Pituutta Connorilla on noin 179cm ja kropaltaan hän on suhteellisen urheilullinen, joskin liikunta on jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle, joten Connorin on pitänyt olla hieman tarkempi syömisistään. Silmien väri nuorukaisella on ruskea ja hiuksetkin ovat tummat. Pukeutumistyyliltään Connor on suhteellisen rento – yleensä hänellä on jotkut mukavat farkut, t-paita ja huppari, pipokin löytyy usein päästä. Kamalasti hän ei jaksa ulkonäköasioihin keskittyä, mutta pitää kuitenkin huolen siitä, että ei lähde ulos ihan minkä tahansa näköisenä.